Perjantai ja kolmastoista. Mulla on ollut tänään onnen päivä.
Olin mummitettavien luona koko päivän. Kaksi nuorimmaista olivat kotona ja isommat koulussa. Mutta kaikkia ehdin tavata ihan mukavasti.
On se vaan ihanaa, kun koko ajan halitaan ja kuiskataan korvaan : minä rakastan sinua!
Niin minäkin rakastan heitä. Sain kyllä aika kovaa kritiikkiä siitä, että en osaa käyttää kännykameraa, mikroa enkä astianpesukonetta. Minut määrättiin kouluun oppimaan noita aineita. Yritin selitellä, että olenhan minä elämänkoulua käynyt vaikka kuinka kauan, mutta ei se kuulemma ole minua viisaaksi tehnyt!
Yritin yläkaapista kurkotella yhtä astiaa. En yltänyt. Pieni mummitettava siihen tuumasi, että äiti kyllä yltää ja äiti on pitempi kuin sinä. Sitten hän pohti tarkemmin tätä arvoitusta. Se onkin niin, että kun ihminen tulee vanhaksi, menee hän kumaraan ja kutistuu. Nuuorella ja vanhalla on aivan yhtäpaljon lihaa, mutta kun vanhenee ja kumaraksi menee, niin sitten ne lihat vaan tulevat pyöreämmiksi siinä kehon ympärillä!
Erittäin hienosti oivallettu! Enhän siis olekaan ylipainoinen, vaan hiukka kokoon kutistunut!