Huhhuijaa. Olipas melkoinen perhosreissu tänään. Madventureskin oli kevyttä kamaa tähän reissuun verrattuna. Lähtötavoitteena oli tehdä pienehkö retki paikalliselle rämeelle, suokeltaperhosen näkemisen toivossa. Autosta noustuani meni n. 30sek, kun näköpiiriini lennähti kellervä perhonen. Aluksi tuumin, että onpas sitruunaperhosen uusi sukupolvi aikaisessa mutta, kun hieman lähempää tiirasin perhosta, huomasin sen iloiseksi yllätykseksi olevan juurikin tavoittelemani suokeltaperhonen
Tästä jatkoin matkaani kohti suo-aluetta, joka jäi kyllä loppujenlopuksi saavuttamatta, koska mäenrinne jota pitkin alueelle oli tarkoitus mennä oli kasvanut aivan umpeen eikä muita sopivia paikkoja löytynyt, josta ilman machetea ja haarniskaa olisi läpi päässyt
Paarmatkin olivat melko ärhäkällä päällä, yksi pääsikin nappaamaan kunnolla jo valmiiksi palaneesta hellästä niskastani.
Tunnin ajan tiirailtuani ei suolajeja juurikaan muutamaa suokeltaperhosta lukuunottamatta näkynyt, joten hipsin takaisin autolleni ja vaihdoin paikkaa.
Heinäperhosten suhteen on jokusena vuotena peräkkäin ollut melko huonoa tuuria, eikä haviksia ko. lajeista ole juurikaan kertynyt. Eräällä lupaavan näköisella heinäpellolla kävin ja ihan taisi kaksi minuuttia mennä, kun haaviin kopsahti idänniittyperhonen
Vielä kun keltaniitty- ja saraikkoniittyperhosen bongaisi niin olisin melko tyytyväinen.
Tämän jälkeen lähdin sitten autoa ropailemaan ja tallille mentyäni törmäsin vielä miltei 9 senttiseen poppelikiitäjään, joka nökötti tallin seinustalla. Hyvä ensihavainto tästäkin lajista siis.
Päiväm saldona siis palaneet niska ja käsivarret, muutama paarmanpurema ja muutamat hyvät perhoshavikset