Huoh! Miten joillekin voi olla niin vaikeata myöntää olleensa väärässä. Muistan ite kuinka vihreänä pönttöläisenä olin jopa Tarsigeriin lähdössä viikon matkalle, matkalaukkuja jo pakkasin. Samaten en erottanut edes varpusta peiposta... En silti loukkaantunut, vaikka vakijengi vähän oikaisikin mun "tietojani".
Jarmon kilometrejä en kyllä epäile yhtään, itsekin pyöräilleenä tiedän miten "helposti" ne taitojen karttuessa tulevat.
Mutta, eniten hämmästyttää tämä edestaas huopaaminen ja soutaminen, ensin hyväksytään, sitten vedetään takaisin. Ikäänkuin koko ajan puolusteltaisiin omaa itseä, minä kyllä olin oikeassa jne... ja niin herkästi herneen vetäminen nenään, puolin jos toisinkin.
Heittäkee pois aikuiset ihmiset!