No meillä on lunta maassa niin paljon ettei vielä pysty sanomaan mitä tuleman pitää.
Äidin piha on aika raunioina, satoja kukkasipuleita on syöty niin, että on jäljellä vain palasia ja tyhjiä sipulikuoria. Sammalleimuja on ollut paljon, niistä ei ole mitään jäljellä, sama kohtalo morsiusangervoilla.
Meillä oli mökki jonka myimme viime kesänä kun aloimme rakentamaan tätä omakotitaloa nämä uudet omistajat kertoivat juuri tänään, että Joren tekemät kukkapenkit on mennyttä lähes kokonaan. Käymme siellä ensi viikolla katsomassa onko mitään tehtävissä kun lumet alkavat olla tiessään. Tässä vielä pari kuvaa Joren kukkapenkkiprojektista, siitä ei siis ole enään kuin kivet ja kuvat jäljellä.
Edellenkin siis on helppo asua kerrostalossa ja pitää myyriä söpöinä. Täällä maaseudulla se söpöys unohtuu kun tuhot aiheuttavat paitsi kovasti työtä, myös rahallista tappiota. Meilläkin on ostettuna taimia, pensaita, erilaisia havuja, pieniä puita, marjapensaita, omenapuita ja erilaisia kukkasipuleita useita satoja. Tähän tontille on istutuksia hankittu ylil kahden tuhannen euron edestä ja siihen kun vielä lisätään entisestä kodista, kesämökiltä ja äidiltä vaivalla siirretyt ja jaetut taimet, sekä lahjoina saadut kasvit, niin summa kohoaa moninkertaiseksi jos ne joutuu uusiksi ostamaan. Pensas tai puuntaimi josta on juuret puoliksi syöty tai kaarna nakerrettu on entinen, eikä siinä ole juuri tehtävissä. Toki meillä on tehty suojaustoimenpiteitä, mutta ei koko tonttia voi paketoida mitenkään.
Kirkkonummella minullakin oli kontiaisia, ne on rauhoitettuja, niiden kanssa voi vaan yrittää elään ja tasoitella kekoja sitä mukaan niitä ilmenee. Tosin yhtenä keväänä oli lähes sata kekoa pienellä takapihalla, sen nieleminen ja itkun kera oli työlästä. Jokin aika sitten tuli telkusta ohjelma joka kertoi englantilaisesta miehestä joka oli erikoistunut siirtämään kontiaisia uusille asuinsijoille pois ihmisten pihoista.
No, lisää tarinaa kunhan lumet sulaa. Voi tosin mennä aikaa, vieläkin on meillä paikoitellen 30-40 senttiä lunta.
