Peippo, Bofink (Fringilla coelebs)
Vanhat sanonnat ”
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään” tai ”
Pirteä kuin peipponen” ovat varmasti kaikille yhtä tuttuja kuin itse peippokin. ”
Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän, tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa lauloi kaiken kesän” kertoo puolestaan lastenlaulu.
Peippo on muuttolintu, jonka tuhatpäiset pääjoukot saapuvat huhtikuussa. Syysmuutto on puolestaan syys- lokakuussa. Peipon talvehtimisalueet ovat lounaisessa Euroopassa, kuten Ranskassa ja Espanjassa.
Peippo on maamme toiseksi runsain lintulaji. Ainoastaan pajulintu on runsaampi. Arvioitu kanta on yli 6,5 miljoonaa paria. Peippo on levinnyt koko Suomeen aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Peipon laulu on kevään odotetuimpia ääniä. Kertoohan se kesän olevan jo ovella. Ahkerana ja voimakasäänisenä laulajana peipon ääni on metsien ja puistojen valtaääni. Peipolla on laaja äänivalikoima, kutsuääni on pehmeä ”jup” tai terävä ”fink”, lentoääni hillitty ”jyp”. Varoitusääni on energinen ”tvink, tvink”, ”hyitt” tai ”rrryy”. Laulu on tunnusomainen ”tsitt-tsitt-tsitt-tsitt-sett-sett-sett-tsatt-tsiteriidia”.
Peippo pesii kaikenlaisissa metsissä, puistoissa ja puutarhoissa, joskin se suosii havupuuvaltaisia sekametsiä. Pesänsä peipponaaras rakentaa puuhun, yleensä oksanhankaan. Sen rakennusaineena voi olla sammalia, karvoja, höyheniä, jäkälää tai hämähäkinseittiä. Naaras munii 4-5 tummatäpläistä harmaanpunertavaa tai sinertävää munaa, joita hautoo yksin 11 – 13 vuorokautta. Myös koiras osallistuu poikasten ruokintaan hyönteisiä tuoden. Muuttoaikoina peipot ruokailevat pelloilla ja rikkaruohostoissa siemeniä syöden.
Kirkasvärinen peippokoiras on helppo tuntea siniharmaasta päästä, kahdesta valkeasta siipijuovasta, punaruskeasta selästä ja ruskehtavanpunaisesta rinnasta sekä valkeista pyrstön reunoista. Lintumaailman tapaan on naaras vaatimattomamman värinen; yleisväri ruskehtavanharmaa ja selkä vihertävä.
Vuoden 1925 nimistötyöryhmä lyhensi peipponen nimen peipoksi, mutta molempia nimiä kuulee vieläkin käytettävän. Kuten rakkaalla lapsella yleensä, on peipolla lukuisia murre- ja lempinimiä. Nivalalaisessa murteessa peipponen tarkoittaa iloluontoista tyttöä.
• Bebe
• Frinkku
• Kaila
• Laulupeippo
• Mettäkaila
• Mettäätiukkunen
• Mättäkaila
• Oikeapeippo
• Palopeippo
• Peeppo
• Peibo
• Peibonen
• Peiboni
• Peikko
• Peiponi
• Peipponen
• Peipuunen
• Pepa
• Pepo
• Pohjasenlintu
• Punapeipponen
• Puufing
• Puufinkka
• Sinipeippo
• Vilukieli
• Vinkkipeippo
”
Puuhun pesi peippo-pientä kaksi.
Keväällähan koiras kukkui aina,
Kesällä jo laulu vaikenevi,
Syksylläpä on hän varsin vaiti.
Miksi? Sillä keväällä hän muisti
Puolisonsa sekä rakkauden;
Kesän kanssa tuli murhe moni
Pesästänsä, poikopienistänsä;
Syksyn kanssa tuli kylmä aika,
Tuli muutto täältä mielehensä?”
Johan Ludvig Runeberg
Kirjoittaja
Aihe: PEIPPO; esittely & keskustelua huhtikuun linnusta 2009 (Luettu 1333 kertaa)