kun tietää hepan tarinan
Löysin taas siivotessa ne ensimmäiset kuvat pollesta ja kyllä tuntu pahalta muistella niitä aikoja. Itku mulle tulee joka kerran kun mietin millaista oli pollen elämä ennen.
![Parkuu [:´((]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/6.gif)
Ja jos en sitä täällä ole kertonut, niin lyhykäisesti kerrottuna polle asui karsinassa missä oli polviin asti sontaa, ulos pääsi oikein hyvällä tuurilla kerran viikossa ja silloinkin muutamaksi minuutiksi. Heinät oli homeessa, kaurat rotan ulosteessa, muuta ruokaa ei ollut. Vesi oli tarjolla suuresta peltisaavista joka kesähelteillä kävi ja kupli ja talvella polle oli yrittänyt tehdä siihen paksuun jäähän hampailla reikää. Turpiin oli tullut tasaista tahtia niin että arpia ja mustelmia oli vaikea laskea. Pelkäsi ihmisen käsiä, ei antanut koskea päähän tai päänseudulle. Kiinni sidottaessa alkoi täristä ja vapista kauheasti ja pyrki pakoon jos mahdollista. Laiha ja takkuinen oli polle parka. Oikeaa takasta pelkää edelleen antaa koskea, kun se oli joskus ilkeyttään sidottu toisesta takajalasta talliin kiinni monen päivän ajaksi.
Tällaisista oloista me se löydettiin.
Ja kaiken tämän tiesi monen vuoden ajalta naapurit, tallissa vierailleet sekä eläinsuojelutarkastaja!!! 8 vuotta sen piti siinä helvetissä olla eikä kukaan tehnyt mitään, koska omistaja oli vanha ja alkoholisoitunut papparainen jota säälittiin. Eihän sellaiselta voi ainoaa hevosta viedä. Hevosen elämästä ja hyvinvoinnista viis.
![Itkee [:´(]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/5.gif)
Pari ensimmäistä vuotta taisteltiin ja koeteltiin kumpi sanoo ja kumpi tekee. Ja opeteltiin käyttäytymistä ja kaikkia uusia asioita. Mutta sitten kun polle ensimmäisen kerran tuli ja painoi päänsä mun kainalooni ja päästi huokauksen, tiesin että taistelut on ohi.
![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)