Kuvien lähettäminen ei taaskaan onnistu.
Pariisi on varmasti aivan ihana kaupunki ja vaatii aivan oman matkansa tutustuakseen. Jonkinlaisen käsityksen siitä toki sai yhdessäkin päivässä.
Siellä on historiaa yllin kyllin. Mutta yleisilmeeltään kaupunki on erittäin roskainen. Roskia heitellää kaduille samaan tyyliin kuin meilläkin. Eräskin vanha ja iso suihkulähde oli masentavaa katseltavaa, sen vesi oli aivan limoittunut, muovipulloja tulvillaan ja kaikenlaista muutakin roskaa.
Kadunvarsille kerättiin roskapusseja - kai ne joku sitten toimittaa poiskin.
Tavallisen marketin kassajonossa edettiin etanan vauhdilla. Siellä on tyylinä kirjoittaa shekki, aivan tasasummalle. Ja sen shekin kirjoittaminen ja henkilöllisyyden varmistaminen kassalla kestää ja kestää.
Jos ostat muovipussin (jota paikalliset harvoin tekevät), niin kassatäti töhrii sen kassissa olevan viivakoodin ja kirjoittaa siihen tussilla päivämäärän. Näin et voi mennä seuraavan kerran, ottaa uutta kassia ja väittää, että se oli sinulla jo tullessa.
Vihannestiskillä oli sellainen putki, jossa oli reikiä. Niistä suihkutettiin vesihöyryä vihannesten päälle ja näin ne säilyivät tuoreina koko päivän. Hieno keksintö!
Ranskalaisille ruoka on pääasia elämässä - ja ruokailu. Mekin istuimme yhtenä iltana ruokapöydässä syömässä viisi tuntia! Eikä aika käynyt lainkaan pitkäksi.
Oli etanoita ja kampasimpukoita ja vasikanlihaa, kesäkurpitsa paistosta ja jälkiruokaa ja kahvia. Ja tietysti viiniä, viiniä ja taas kerran viiniä.
Mutta ei mitään humaltumiseen asti - vaan mukavasti .
Tämän pienen kylän torille kirkon eteen tuli jokaisena sunnuntaina vuohenjuustokauppiaat. Ostin tuliaisiksi pieniä juustopalloja, jotka on jotenkin tuhkassa paistettuja. En ole vielä maistellut.
Samoin ravintolassa käydessä ei tule kuuloonkaan, että tarjoilija laskuttaa jokaisen erikseen. Meidän piti itse kerätä keskuudestamme sopiva summa kokoon ja koko lasku maksettiin kerrralla, erittelemättä sitä jokaiselle erikseen kuten Suomessa.
Ranskalainen emäntä ei voi edes kuvitella tilannetta, että joku vieraista tulisi hänen keittiöönsä "auttamaan" ruoan valmistuksessa. Ei missään tapauksessa, vieraat istuvat ruokailuhuoneessa ja odottavat.
Leipäkaupat ovat auki joka päivä, tuore patonki tai croissant haetaan kaupasta aamukahville.
Muuten kaikki ravintolat pienemmissä kylissä sulkevat klo 14 ja sitten et enää ruokaa saa. Löysimme yhden paikan, joka oli auki pitempään ja pääsimme vielä syömään. Pariisissa asia on luonnollisesti toinen.
