Täytyy ihan kertoa tähän siltaan liittyvä juttu.Eilen Veran kanssa lenkkeiltiin taas
Porvoonjoen maastossa ennen cairn tapaamistamme,niin tällä sillalla seisoi mies
joka itsekseen höpötteli ja katseli jokeen.Kun saavuimme Veran kanssa samaan
paikkaan,kysyin mitä mies miettii.Hän sanoi,että suunnittelee jokeen hyppäämistä
ja hukkuisko siihen jos hyppäisi.Rupesin miestä jututtamaan ja hän kertoi lähes kaiken
mikä mieltä painaa.Siinä yritin luoda uskoa siihen,että ko.teko ei kannata.
Hän rupesi Veraa silittelemään ja kyseli rodusta,sukupuolesta ym..siinä jutellessamme
hän sanoi,että mistäs te siihen ilmestyitte ikäänkuin hänen ajatuksensa keskeyttämään.
Sanoin,että kaikella on oma tarkoituksensa jopa meidän tulo tälle sillalle,että ehkä me
tulimme kertomaan sinulle,että elämä onkin elämistä varten eikä itsetuhoa..ja siinä hän
silitteli Veraa ja kyynel tuli silmään meille molemmille.Hän sanoi,että taidankin lähteä kotiin
sohvalle nukkumaan ja ajattelemaan sitä mitä me puhuimme elämästä ja kuolemasta.
Voi,että tuli hyvä mieli,hän kiitti moneen kertaan minua ja Veraa ja toivotti hyvää syksyä
ja lähti pyöränsä kanssa polkemaan varmaankin kotiaan kohti.Vilkutti meille vielä niin iloisesti
lähtiessään,että minä siinä tippa silmässä jäin hänen peräänsä katsomaan.
Että kaikkea sitä kohdalle sattuu ja elämä on ihmeitä täynnä.
