Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[anja]

Moi tahmatassu, et ole ilonpilaaja, vaan laitoit ihan ehtaa ja oikeata ajattelua omasta mielestäni. Näinhän se on, hirven pitää elää vapaata elämää metsässä (ja niin on kaikkien muidenkin pelastettujen villieläimien laita, mm oravien), ei se lopulta mahdu petikaveriksi , ja sillä on aivan erilaiset 'ajatukset'  ja vaatimukset kuin kotieläimillä. Video tietysti hellyytti kaikkia meitä, mut se onkin eri asia.
 

[Mutunen]

Tuo videolla nähty hirvi tuskin pitovaikeuksien vuoksi teuraaksi on päätynyt,
pikemminkin se on saanut viihdyttää yleisöään eläintarhassa.

Todettu on, hirvenvasa kesyyntyy liiankin helposti.

Muistan kansakouluajalta, kun koulumatkan varrella yhdessä pihassa
oli kettingissä koiran tavoin kettu.
Ohi kulkiessa tuota jäätiin joskus aidan yli kuikkimaan.

Tuollainen on mieleen jäänyt, vaikka se muutaman vuoden siinä elättinä oli ollut, niin
koskaan ei vaikuttanut, että olisi kesyyntynyt, vaikka tarjolla oli ruokaa ja varjokoppi.

Jokaista ohikulkijaa se säikkyi , poukkoili kettingissään ja taisteli liekansa kanssa.
Epäilen tuota, olisiko sitä kohdeltu huonosti tai ketun luonteeseen ei kuulu
kesyyntyä. Ilmi selvästi eläimellä oli huono olla.

Onneksi nykypäivän laki kieltää villieläinten pitämisen lemmikkinä.

Onko kenenkään tiedossa, että kettu olisi kesyyntynyt.

[Tinttiina]

Silloin kun minä olin lapsi/nuori, meille tuotiin paljon kotiin loukkaantuneita villieläimiä hoidettavaksi. Valtaosa palautui normaalisti takaisin luontoon villeinä, mutta muutamia kesyyntyi hoidon aikana niin, ettei ne enää sopeutuneet vaan jäivät eläteiksi. Muistan ainakin ketun, supikoiran ja korpin. Maalla kun asuttiin, niin nämä kesyyntyneet eivät olleet tervehtymisen jälkeen mitenkään kytkettyinä mihinkään vaan saivat kulkea vapaana. Pysyttelivät siis ihan vapaaehtoisesti pihapiirissä vaikka olisi ollut vapaa kulku metsään. Saattoivat kyllä metsässä tehdä retkiä, mutta kun nälkä yllätti niin jo tultiin takaisin kotiin. Silittääkin niitä sai eikä kukaan koskaan purrut ketään. Kettu ja supi (elivät siis eri aikoina meillä, ei yhdessä) nukkui molemmat yönsä kuistilla ja söivät jopa samoista kupeista koirien kanssa. Nimiäkin niille sitten annettiin, supi oli Iivana Julma ja korppi oli Kalle Kustaa Korppi. Ketun nimeä en enää muista. Kalle korppi aiheutti muutamia hauskoja tilanteita. Kerrankin eräs vieras oli tullut pihaan ja näki korpin istuvan talonkaton harjalla. Mies oli pikapikaa juossut hakemaan autosta kameraa, asetteli sitä sitten siinä ja kas korppi lensikin katolta alas istumaan kameranjalustan päälle ihmettelemään että mitäs se mies oikein puuhaa. 

[anja]

Mainio kommentti Tinttiinalta! Ja niin hauskasti kerrottu! 

[Mesis]

Lapsuudesta se Tinttiinankin eläinrakkaus on saanut siemenen. 

[Ukki]

50-luvulla meillä oli kesyjä liito-oravia, jotka tulivat pihlajista takaisin hartioille jne.  Ainakin toista kuukautta oli yhteis-eloa. 

Sitten kai lähtivät omille teilleen.

[mese]

Oli meillä elättinä kerran kettu. Reetiksi se ristittiin mutta kun se kasvoi niin siitä tulikin Reeta  . alunperin niitä oli ainakin 5 pentua...mutta vain tämä Reeta jäi henkiin. En muista mistä ketunpojat tuli meille. Reeta kasvoi saunan eteisessä ja oli kova puremaan...muistan että katkaisi jopa auton roikkalämmittimen johdon...ei saanut kuitenkaan tärskyä. Pienenä se loukkasi toisen jalkansa, se jäi vinoksi. Irti sitä ei pidetty, vaan oli koiran kanssa juoksulangassa panta kaulassa. Siinä se yritti "tarjota" itteään, mutta ei meidän Nalle(pystykorva) huolinut  . Joskus se oli päässyt irti ja äiti oli laittamassa poronlihaa, lihamöykky oli pöydällä, niin kettu tuli sisälle ja näppäsi pöydältä lihan suuhunsa, vei ulos ja kusasi päälle. Sitten kantoi omaan koppiinsa. Taas kerran se oli karannut, eikä tullutkaan illaksi kotiin...alettiin pelätä pahinta. No kylillä kuului, että eräs mies oli saanut metsästä ketun kiinni. Velipoika kävi katsomassa ja huusi, että Reeta! Reeta juoksi häntä heiluen vastaan. No, pääsi vielä kotiin. Sitten tuli taas talvi ja Reeta karkasi... Toinen mies kehui saaneensa ketun raudoista, ketun jolla oli vasen takajalka vähän vino! Reetan kohtalo oli joutua rautoihin. Koskaan se ei kesyyntynyt ihan kesyksi vaan sillä oli villieläimen metkut. Mukava se kyllä oli ja koppi haisi kyllä kuin ketunpesä!

[Tinttiina]

Mä en muista haisiko meidän kuisti ketunpesältä.