Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[talitintti]

Meidän lankapuhelin soi yhtenä jouluaattona illalla yhdeksän maissa ja ihmettelinkin että kukas nyt oikein soittaa, vastasin ja luurista kuului vain narinaa, sellaista kuin joku kävelisi pakkaslumessa ja sitten välillä läähätystä. Mä olin lyömässä luuria kiinni ja melkein jo kirosin jonkun "hauskaa pilaa" kun yhtäkkiä kuului naisen ääni joka sanoi osku älä vedä. Jäin hämmentyneenä vieläkin kuuntelemaan ja toden totta: joku nainen kävelee jonkun oskun kanssa jossakin ulkona. Mietin kuumeisena kenellä vois olla vaikka joku osku niminen koira. Kunnes sama naisen ääni kiljaisi että Rölli tänne heti ja silloin tunnistin tuttavani jolla on rölli niminen koira. Hänellä oli känny taskussa ja minä yritin heti henkilön tunnistettuani huudella sieltä taskun pohjalta mutta eihän se mihinkään kuulunut. Lopulta tuttava pääsi kotiin ja otti puhelimen taskusta ja luurista kuului varovainen "haloo.." . Oli meillä nauramista sinä aattona! Puheluahan en saanut edes katkaistua kun se tuli lankapuhelimeen.  

[Sus]

Talitintti. 
Mie olin tulossa just kertomaan samantyyppistä juttua. Kuului klonks klonks klonks, niinkuin askelia kuiteskin ja jonkunlaista huohotusta, tai hengitystä ja omituista rahinaa. Arvasin suunnilleen tilanteen... vaikken tiennyt kuka siellä "soittelee" ja yritin huudella kännykkään...

Miesystävän kännykkä se oli soittanut mulle kassista, samalla, kun hän käveli puuskuttaen portaita ylös kassi heiluen. 

[Töyhtis]

Meille tulee näitä "haamusoittoja" paljon töihin...kännykkä taskussa ja sieltä se soittelee...sitten kun me töissä vastaillaan niin sieltä kuuluu milloin kävelyä, juttelua, työn ääniä kaikenlaista. Me yritetään huudella, että haluaisko joku tilata jotain, mutta eihän ne koskaan vielä ole kuulleet meidän piipitystä sieltä taskun pohjalta.

[zeener]

Uskallan kertoa vain yhden pienimmistä mokista:
Mun tehtävä on joka yö töissä tiedottaa meidän laitoksen toiselle työntekijälle että kaikki on hyvin. Kerran onnistuin lähettämään työterveyteen viestin keskellä yötä että "meidän osastolla on kaikki hyvin". Mahtoivat olla ihmeissään kun ihmiset ilmoittelevat heille että kaikki hyvin ei tarvita työterveyshuoltoa  .

[Minni]

  Hauskoja juttuja

[Kaarin]

Onneksi näkyy teille toisillekin tapahtuvan mokia ja vieläpä mukavia sellaisia!

[Mesis]

Voi että, mitenkä oli hauskaa luettavaa.     

[Hilu]

Tuli tässä taannoin kännykkään tekstiviesti, jossa toivoteltiin minulle onnea merkkipäivän johdosta, allekirjoituksena oli isi.

Eihän siinä mitään - merkkipäiväni vaan eivät olleet lähimaillakaan ja isänikin oli kuollut pari vuotta aiemmin.

Lähetin sitten takaisin päin viestiä, että onnittelut tulivat väärään paikkaan.

Jälkeenpäin ajattelin, että olisinhan voinut vastata myös viestillä "Kiitokset onnitteluista. Missä olet?"

[Deb]

Hauskoja juttuja onkin teille tapahtunut!

Voi, kun tämä teidän juttunne herättivät muiston eräästä tekstiviestistä jonka aikoinaan sain.
Pahus vain, en tarkkaan muista sen sisältöä.

Mutta viestissä oli jotenkin, että Onnea (olisiko ollut) enolle meillä on nyt tyttö. Sitten jokin tuntematon allekirjoitus.
...No vaavi kuitenkin oli kyseessä, sama se oliko tyttö vai poika ja miten tarkalleen viesti oli sanoitettu.

Jos viestissä olisi ollut, että olen täti, niin sitten olisin hieman ihmetellyt, että kukas sisaruksistani nyt onkaan..!

Ihmetellen katsoin tuota viestiä ja vastasin sitten pienen harkinnan jälkeen, että viesti tuli väärään numeroon, mutta Onnitteluja Perheenlisäyksestänne!
Sieltä vielä vastaus, että Kiitos ja jonkinlainen anteeksi pyyntö.

Tämä oli siis ihan positiivinen viesti ja sen lähettäjä sai sitten laitettua uuden viestin oikealle omistajalleen.
 

[Veke]

Mut millasia kaikellaisia konstei teil on, ettei sattus noit hassuja vahinkoja.

Mulla on varmuudeks tukihenkilön numero ain ensimmäisenä kännyssä.
Jos taskusoitto vahinkos lähtee, ni se menee sille ja se ei ihmettele yhtää, ku miä muka soitan,
enkä kumminka puhu mitää.   

[Jaska]

Mulla on ekana AASI 123... 

[Hilu]

Mulla on aaabeecee ilman numeroa - sitä ennen vikasoitot meni aina erääseen kebabpaikkaan... 

[kati]

Mukavia kommelluksia 

Miulle ei nyt tule kännykommelluksia mieleen, vaikka varpilla niitäkin on sattunut.
Mutta muistanpa ajan kauan kauan sitten (muistatteko vielä lankapuhelinaikaa ?  ), siihen aikaan tuli tv:stä P-P.Peteliuksen ja Aake Kallialan manit- tai pulttibois. Mahdatteko muistaa hemmoa, joka ohjelmassa vastaili puhelimeen "Pärnäsen korjaamolla, molla, molla, molla"?. No mie kerran Pupulle soittamaan kaukopuhelua ja kerrankin meni meikätyttökin sanattomaksi, kun luurin toisesta päästä kuului: "Pärnäsen korjaamolla". Eli semmoinen ihan oikeasti oli olemassa  hetken olin ihan hiljaa, alkoi naurattamaan ja hyvä kun sain pyydettyä anteeksi väärän numeroni valinnasta.

Ja kerran, se oli myös lankapuhelinaikaa, aikaa jolloin isännän työpuheluja tuli tolkuttomasta kotipuhelimeen. Suurin osa soittoja, jotka olivat aivan joutavia. Mie hermostuin  jatkuvaan vastailuun ja vastasin kerran suutuspäissäni: "Tämän on firma sen ja sen (sanoin firman oikean nimen) automaattinen puhelinvastaaja, kun kuulet äänimerkin PIIP, voit jättää viestin, PIIP." Luurin toisessa päässä oli pieni hiljaisuus, kunnes sieltä miesääni alkoi esitellä itseään (joku tärkeä kaliffi jossain firmassa) ja asiaansa, soitteli siis ihan asiaa! Mie anteeksi pyytelin ja takeltelin jotakin. Silloin ei muutes naurattanut, ihan oikiasti hävetti. Nyt naurattaa kyllä  kyllä sitä nuorena on hölömö 

[Hilu]

Tää juttu liittyy ovipuhelimeen. Asuttiin kerrostalossa jossa alaovi avattiin asunnosta nappia painamalla ja sisäänpyrkijä soitti ensin ovipuhelimella  ja ilmoitti henkilöllisyytensa. Äitini oli juuri tullut töistä ja kun ovipuhelin soi hän vastasi siihen nimellään, työnimikkeellään ja yrityksen nimellä eli siten miten työssä puhelimeen vastataan. Toisessa päässä oli hetken hiljaista ja sitten kuului kauhea naurun rähäkkä - työkaveri siellä oli pyrkimässä sisään. 

[Sus]

Röhöt teille! 

70-luvulla isälläni oli tapana vastailla puhelimeen mitä milloinkin, pilan päiten... Yks aika usein toistuva oli "Kaupungin vanha hautausmaa".
 

Noh, kerran taas silleen vastasi, ja luurin toisessa päässä ei ollukaan ketään tuttua vaan Enso Gutzeitin pääjohtajan vaimo... Tuo isukki ei kovin herkästi nolaannu, mutta kertoi että silloin kyllä nolotti, ja eikun kauhiat anteekspyytelyt kehiin...