Meilläpäin asui kerran eräs "etelän vares" joka keräsi hillat raakana. "Meijän äitillä on saunan lauteet täynnä raakoja hilloja!" No joo! Kyllähän se keltaiseksi menee kun "kypsyy", mutta maku on sitten ihan eri asia. Mikään ei voita jängällä kypsäksi asti ehtinyttä marjaa. Harvoin se vaan ehtii kypsyä, ennenkuin kerääjät tulevat. Kerrankin omalla hyväksi havaitulla jängällä tapasin kerääjiä, joilta kysyin, että löytyikö marjoja, niin sanoivat, että ei ollut enää muita kuin ylimenneitä, pehmeitä marjoja! Kävin katsomassa ja siellähän oli hilla juuri kypsynyt! Keräsin tyytyväisenä kypsät pois! Hilla muuten kypsyy epätasaisesti ja samalla jängällä pitää käydä useamman kerran "kypsät" poimimassa. Pakkasen vioittama hilla on "kumimainen", mauton, kuin saunassa kypsytetty. Aito korpihilla on parasta ja kypsyy vasta elokuun lopulla.
Puolukka on tosiaan kerättävä puoliraakana, jos haluaa hyytelöä. Silloin pektiini on korkeimmillaan ja hyytelö hyytyy ilman mitään lisäaineita.
Mehuihin ja survoksiin pitää olla täysin kypsää marjaa. Ja täysin kypsä on jo hieman pakkasen puraisema.