Kitkajoki
Kitkajoki - Kitkajoki kuohuvat kosket ja suvannot
Kitkajoen suurtaimenet ja saapasvarren mittaiset harjukset ovat yllättäneet monet kalastajat. Viime vuosina on suurimmat taimenet saatu Kitkasta.
Kitkajoki virtaa Kuusamon komeimpien mäntykankaiden ympäröimässä syvässä kanjonissa. Jyrkät kalliorinteet kohoavat monin paikoin kymmenien metrien korkeuteen kirkasvetisen virran ylle. Jylhimmillään jokilaakso on Jyrävän ja Harrisuvannon välisellä osuudella. Pähkänänkallion jälkeen jokilaakso aukeaa laajemmaksi ja suurten puiden verhoamat rehevät rantaniityt värjäävät maiseman suorastaan lempeän kauniiksi. Kitkajoen kauneuden keskellä, virran leikkisässä juoksussa ja jylhien rinteiden aarnimetsissä piilee Kitkajoen toinen luonne. Joen suosioon päässyt kalastaja voi hakea taimenen silloin toisen tällöin ja täyttää siinä sivussa korinsa kookkailla harjuksilla, mutta useimmille kalastajille joki on vaikea. Taimenen ottipaikat pitää tuntea tarkasti, eikä harjustakaan joka montusta löydy.
Kalastuksen ja jokivarressa liikkumisen vaikeus tekevät kalastajasta nöyrän Kitkan ystävän. Kalastajien mielestä joki on yksi maamme vaikeimmin kalastettavia. Joki soveltuu parhaiten retkeilystä ja reippaasta liikunnasta pitäville kalastajille.
Juumasta - Jyrävälle
Useimpien kalastajien kulku Kitkajoen maisemiin käy Juumankylän kautta. Merkittyjä polkuja pitkin on helppo suunnata kulkunsa Harrisuvantoon ja sen yläpuolisille vesille. Joen eteläpuolelle pääsee sujuvasti myös Elijärventien kautta.
Jyrävänputoukseen loppuu Paanajärvestä nousevien taimenien tie. Samasta paikasta alkaa kalastajan toiveiden virta. Jyrävän ja Pähkän välisellä noin kuuden kilometrin mittaisella alueella kalastuspaikat ovat enimmäkseen pieniä. Joki virtaa suurimman osan matkasta kivikkoisina koskina kuohuen. Ainoat laajemmat suvannot ovat Jyrävän – ja Harrisuvanto, jotka molemmat ovat taimenenkalastajien suosiossa.
Hyviä taimenpaikkoja ovat myös Linnakallio ja Heinäniemen –Kalliosaaren välinen alue. Harjusta löytyy runsaimmin Heinäniemestä, Vattumutkasta sekä Harrisuvannon yläpäästä.
Päähkänän alapuolella joki virtaa rauhallisemmin rauhoittuen välillä pitemmiksi suvannoiksi. Hyviä kalapaikkoja on pitkin virtaa Vennäänniemen ja Ahvenperän välisellä osuudella. Ahvenperän alapuolista hidasvirtaista osuutta ei pidetä mahdollisena kalastusalueena, mutta kalastaa voi toki sielläkin. Joen alajuoksulle pääsee sujuvimmin Pähkänänkalliontien kautta.
Erämainen taimenvirta
Kitkajoessa on kohtalaisen runsas harjuskanta sekä paikoitellen runsaasti siikaa. Suvannoista siiman päähän voi tarttua hauki. Vuosittain saatavien taimenien keskipaino on noin 3,5 kg. Vuosisaalis on 200-350 taimenta. Kalastusalue on 14 km, joista puolet on koskea.
Kitkajoen yläosa
Koko kalastusalue kuuluu Virrankylän kalastuskunnan alueeseen.
Kitkajoen yläosa käsittää Kiveskosken ja Jyrävän välisen jokialueen. Kalastusalueen pituus on noin 20 km, josta koskea noin 5km.Alue käsittää puolenkymmentä järveä ja muutaman ison suvannon. Niiden välissä on lyhyitä, rauhallisesti virtaavia nivoja ja monta kunnon koskea.
Kiveskosken ja Käylän välissä ovat Keltinki ja Räväjärvi sekä kaksi nivaa; Virtasalmi ja Paloniva. Molemmat ovat hidasvirtaisia ja syviä. Nivoista kalastaja löytää oivalliset siika- ja harjuspaikat.Käylänkoski alittaa Sallantien kahdessa eri uomassa. Väylät yhtyvät jälleen hieman sillan alapuolella. Parhaat kalapaikat ovat koskien niskat, siltojen alustat ja kosken alaosassa pohjoisrannan läheisyydessä olevat rantakosteet. Kosken etelärantaa hallitsee Käylän kalanviljelylaitos, joka tuottaa kaikki Kitka-, Kuusinki- ja Oulankajoen kalanpoikaset.
Käylänkoski on helposti tavoitettava, mutta vaikeasti kalastettava kohde. Kosken etelärannalla, kalanviljelylaitoksen kupeessa on heittolaituri, jolta kalastus onnistuu helposti myös pyörätuolilla liikuttaessa.
Kalapaikkoja ovat Kiehtäjänniva, Vähän-Käylän koski, Nahkaniva, Peurakoski, pisin ja merkityksellisin koski on Saarikoski, lyhyt, vaatimaton mutta helppo kalastuskohde Kelhänkoski. Juuman alapuolella olevat Niska- ja Myllykoski, tunnetut matkailunähtävyydet.
Saaliskalat
Alueen yleisimpiä saaliskaloja ovat harjus ja siika sekä jonkin verran Kitkajoen taimenta. Taimenet liikkuvat alueen järvissä ja virtapaikoissa.
Hyvät kulkuyhteydet
Alueelle pääsee useasta eri paikasta Rävän- ja Riekamoteiden kautta. Kävelymatkaa autolta jokivarteen kertyy pisimmillään noin kilometrin verran.
Kiveskoski
Kitkajoen ylintä koskea on ihmisen toimesta muokattu kolmeen kertaan. 1800-luvun lopussa koskea on kaivettu kahteen otteeseen, jotta Kitkajärven vedenpintaa on saatu alemmaksi. Kolmannen kerran Kiveskoskea muokattiin keväällä 1995, jolloin koski kunnostettiin kaloille ja kalastajille mieluisammaksi.
Kalastukseen soveltuvaa osaa on noin 1 km, vuolasta virtaa. Virran leveys vaihtelee 30-50metrin välillä. Kosken niskaosa on matalaa, hidasvirtaista aluetta. Virran kaventuessa sen nopeus kasvaa. Joessa on runsaasti suuria yksittäisiä, vedenalaisia kiviä sekä molempien rantojen läheisyydessä myös kivipenkkoja. Sillan kohdalla virta on vuolainta. Sillan alapuolella on vuorossa hieman hidasvirtaisempi osuus ja mutkan yläpuolelta alkaa jälleen nopeampitempoinen alue. Mutkan jälkeen virta rauhoittuu pikku hiljaa kunnes joki leviää Keltinginjärveksi.
Liikkuminen ja kalastus on helppoa molemmilla rannoilla. Kahlaaminen ei ole välttämätöntä, mutta se antaa mahdollisuuden liikkua laajemmalla alueella. Hyviä kalapaikkoja on pitkin koskea. Harjukset löytyvät virran vuolailta alueilta ja siiat sen hidasvirtaisemmilta osuuksilta. Taimen voi tarttua vieheeseen minkä tahansa kiven huopeesta.