Hyvää Juhannusta Pönttöläisille.
Juhannuksen perinteisiin on aina kuulunut juustokeitto ja taiat.
Juustokeittoon voi totutella ympäri vuoden, siitä on jatkuva tarjonta, mutta ne taiat.
Juhannustaikojen saloihin on liittynyt uteliaisuus tulevasta, sulhasesta,
karjan tuotosta, viljelysmaan sadosta tai on pidetty muuten vain henkiä mielillä.
Nainti-ikään tuleva neito on saattanut rantakoivikossa alasti ollen kuikkia peilistä vasemman olkansa yli ja
nähdä tulevan sulhasensa tai isäntä itse kylvää nakusellaan naurista kaskipellolla sääskistä piittaamatta.
Joku tarkoitus näillä on aina ollut.
Nyaikaisempi Juhannustaika saattaisi olla, jos tapaat aattoiltana seitsemän selvinpäin olevaa karvarintaista
akatonta miestä tai onnistut liftaamaan seitsemällä eri kyydillä Juhannustansseihin, katsotaan sulhasonnen
olevan kohtalainen.
Sensijaan jos löydät ylkämiehen nukkumassa kengät jalassa, peli on menetetty.
Joku Juhannustaika liittynee perinteeksi muodostuneeseen kokon polttoonkin, joka nykyisellään tarkoittaa,
että poltetaan kevään aikana kertyneet haravointijätteet, harvemmin muovivene.
Savuja tarkkailemalla ennustetaan lähipäivien säätä. Jos savu kulkee pitkin maata on odotettavissa
sadetta ja jos se nousee kohti taivasta tulee pouta.
Mielenkiinnolla lukisin, minkälaisia Juhannustaikoja Pönttöläiset harrastaa.
