Kyllä hävettää ja suututtaa. Olen pitänyt kännykkää hihassani kiinni, ettei tartte sitä kovin kaukaa hakea.
Kuis ollakaan. Pyyhin illalla pölyjä huushollistani, huomisia vieraita varten, niin kuin ollakkaan, alkoi puhetta kuulumaan vierestäni. Selvää en siitä saanut, enkä ehtinyt saamaan, kun hätäpäissäni suljin puhelimen. Olin nojannut kirjahyllyyn ja se kutale painoi puhelimen päälle.
Katsoin kelle puhelu meni ja vähän
soitin Pyrikselle ja pyysin anteeksi häiriköintiäni.
Kerran aikaisemminkin mulle on tollai sattunut, tosin puhelin oli silloin tyynyni alla ja siellä oli sit mennyt päälle jostain tönäisystä.
Useimmiten pidän puhelimeni lukittuna, mut nyt kävi näin.
Ei ole vieläkään satanut. Huomenna sitten.