Aikoinaan Tampereella asuessani, kun avoimessa yliopistossa opiskelin, jouduin useinkin tekemään kirjastoon varauksia - ja ihmettelin
niiden maksujen suuruutta! En tarkemmin enää muista, kuinka paljon ne kulloinkin olivat - kuten en muista noita myöhästymismaksujenkaan määriä, mutta kauhealta summalta
minun mielestäni tuo 9,80 tuntuu! Euroaikaan! Itse en kai sitten euroaikaan ole kirjastosta kirjoja edes lainannut... Olenhan jopa tehnyt periaatepäätöksen lukea omista hyllyistäni ensin ainakin tärkeimmät, lukemattomat kirjat ensin, siis ennen kuin kirjastoon menen. Minulla kun tuppaa olemaan vähintään tuo viisi ja useimmiten lähemmäs kymmenen kirjaa mukanani, kun kirjastosta kotiin päin hipsimään lähden... Ja aina niin kovin innoissani.
Vaan kun aikaa lukemisille nykyisin ei ole kuin yöllä punkassa, ei siinä kirjoja kauheaa vauhtia lueta.
Tuosta haikeasta olosta piti sanomani, jotta minulla se olo rupesi vasta eilen pikkuhiljaa väistymään... Haikea oli oloni siis, kun emme Säkylään edes pikavisiitille päässeetkään. Tänään oloni onkin jo aivan erilainen ollut. Tein ahkerasti monenkinlaista työtä tuossa päivän mittaan. Alkuillasta vain meinasin revetä. Tein nääs tuolla neulekoneen ääressä työstäni erästä erittäin tuttua vaihetta tarkoituksella ahkerasti, vauhdillakin, ja koska kysymyksessä oli pelkästään yhdellä langalla neulottava pätkä, pistelin tukka putkella kelkkaa menemään, kunnes - auts: puolet neuleesta roikkui sylissäni - koneesta irronneena! Eli tuollaista sattuu, jos lanka esimerkiksi loppuu kesken kerroksen, kuten minulle kävi! Ja vaikka kaksi lankaa olisi ollut työssä yhtä aikaa ja vain toinen niistä pääsisikin yllättäen loppumaan, kone ei juuri sille langalle kuuluvia silmiä neulo lainkaan vaan päästä ne silmät tippumaan työstä kokonaan. Molemmissa tapauksissa työ on parasta ottaa koneesta kokonaan pois, höyryttää ja syöttää sitten koneeseen takaisin yksi silmä kerrallaan! Jotta tuollaiset lähes 200 silmää yhteensä... Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta.
Kauhea urakka, mutta olo sen jälkeen on upea! Nooo; minkä opimme tästä...? Jotta hätäillä ja hosua ja kiirehtiä ei saisi...