Tämä Ihanuus tuli eteeni ja tuijotti minua pitkään hievahtamatta. Itsekään en inahtanutkaan. Sitten se vähitellen liikkui eteenpäin ja hämpsi purtavaa suuhunsa. Tuijotus silmästä silmään ei herennyt hetkeksikään. Ihanuus nousi ojan penkkaan ja hiljaa häipyi suon puolelle. Sieltä se jatkoi tuijotustaan. Tunsin sen jäsenissäni.
Tiesin minne mennä nähdäkseni Ihanuuden. Niitä loikkii täällä syrjäisissä pellon mutkissa, metsien ja soiden reunoilla. Viljapelloilla ne lepäävät. Välillä vain korvat heiluvat tähkien yläpuolella.
Ihanuuksia nähdäkseen on mentävä iltahämärissä hiljaa kulkemaan juuri oikeille paikoille. Hiljaa ja verkkaisesti. Kuunnellen. Kaikki aistit hereillä. Jossain voi rasahtaa oksa , jossain voi olla tuijottava, utelias katse.
( Olen rajannut kuvia. Ihanuus oli pellon toisella puolella. )
http://picasaweb.google.fi/Ikka58/2009_07_20?authkey=Gv1sRgCMOr2fHw1vWgew&feat=directlink
Kirjoittaja
Aihe: Silmästä silmään (Luettu 196 kertaa)