Jostain ihan kumman syystä ajattelin aamulla lähteä kävelylle.
En kuitenkaan montaa metriä pihapiiristä päässyt kun jalkakäytävällä törmäsin paikallaan kyyhöttävään vihevarpuseen.
En voinut jättää sitä siihen kuumalle jalkakäytävälle auringon paahtesen vaan hain kotoota käsineet ja toin linnun kotipihalle.
Ei se edes vastaan yhtään pyristellyt.
Juotin sille vettä ja se näytti piristyvän.
Hain sisältä lusikan jolla olisi hepompi sille vettä tarjota,lintu oli omin avuin vähän siirtynytkin.
Kävelin pienen lenkin ja tulin takaisin,reppana vaan kyyhötti paikallaan.
Juotin sille lisää vettä ja se heti virkistyi.
Mutta mutta..
Siipiään se levittelee kyllä,ei juurikaan ponpi tai liiku eteenpäin,eli jos keikahtaa kumoon niin ei pääse ylös.
Mitään ääntä se ei pidä,joten jos veisin sen löytöpaikan lähi pusikkoon niin sen emokaan sitä tuskin sieltä löytäisi.koirat tai kissat korkeintaan kulkiessaan.
Tai enhän mä edes tiedä että onko se poikanenkaan.
Pyrstön alunen sillä oli aika likainen,kai sitten sairas
Nyt jätin sen tuonne pihalle pensaan alle suojaan ja varjoon,vaan tuskin siitä enää mitään tulee.
Ehdin jo hetken iloita pelastaneeni pienen elämän..
Että pitikin lähteä aamulla kävelemään,mistäköhän ihmeestä sekin tunne silloin tuli.
Että pitikin jäädä pientä pelastamaan,jos olis vaan antanu olla...