Pistän lusikkani soppaan, tai haarukan lapskoussiin...
![[:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif "Nauraa")
Raholan syötävät sanat sanoo näin:
Lapskaus
Mikä meillä on perunamuusi ja nakkikastike, on Norjassa ja muuallakin merenkulkumaissa lihaperunamössöä nimeltään lapskojs, lapskaus, labskous, lobskouse, lobscourse jne. Otavan Iso tietosanakirja 1960-luvulta kirjoittaa lapskojs ja Ruotsinsuomalainen kielilautakunta suosittelee ihan hyvää muotoa lapskoussi. Suomen ravintolakielessä se oli ainakin 1960-luvulla lapskaus, jota tässä käytän hakusanana.
Norjassa asuessani söin usein lapskaussia, koska ei ollut varaa kalliimpiin ruokiin. Siellä se oli aina pikku perunakuutioita, vähän porkkanaakin ja muita vihanneksia, *sipulia ja keitetyn lihan pieniä palasia sisältävää muhennosta, pyttipannun ja paksun lihasopan välimuotoa. Suomeen siirryttyäni sain joskus työpaikan kanttiinissa samannimistä ruokaa, jonka laittajat eivät uskoneet minua, koska he olivat kokkikoulussa oppineet, että lapskaussi on perunamuhennosta, ruskistettua jauhelihaa ja sipulia sekaisin, eikä mitään muuta.
Ruokalaji lienee syntynyt merellä, kun paljon suolattua tai kuivattua lihaa tai kalaa sisältäneeseen ruokalistaan haluttiin vaihtelua. Larousse Gastronomique tietää, että lapskoussiin kuuluu perunan, lihan ja mausteiden lisäksi suolasilli tms. kala. Ruoan ovat kirjan mukaan keksineet norjalaiset ja alkuperäinen lapskoussi on ollut turskaa kuivattuna tai suolattuna sekä perunaa. Nimellekin kirja on keksinyt selityksen – norjalaiset ovat antaneet nimen englantilaisen haukkumasanan lobscouse mukaan. Toiset lähteet taas kertovat, että haukkumasanaa scouse tai scouser on käytetty merihenkisistä liverpoolilaisista, joiden lempiruokaa lapskoussi – tai lyhemmin Englannissa vain scouse – kuulemma on ollut.
Saksalainen keittokirja on varma asiastaan: englannin sana lob tarkoittaa kömpelystä ja course on ruokalaji, siis lobscourse on kömpelysten ruokaa. Kirjan ohjeessa tehdään muhennos hienoksihakatusta savulihasta ja perunanpalasista. Muhennos tarjotaan suolasillin, suolakurkun, etikkapunajuuren ja paistettujen munien kera. Annos kirjan värikuvassa on todella herkullisen näköinen!
Alan Davidsonin vuonna 1999 ilmestynyt ruokasanakirja kuvaa melko yksityiskohtaisesti englantilaisen version. Padassa ruskistetaan paistinrasvan avulla sipuliviipaleita, porkkanaa ja lanttua. Lisätään lammasta tai suolalihaa (corned beef) ja kun liha on ruskistunut, vielä suolaa, pippuria ja vettä. Lehmän tai sian sorkka voidaan lisätä hyytelöaineen takia. Lopuksi lisätään silputtua perunaa ja haudutetaan pitkään uunissa. Joidenkin mielestä on lisättävä myös murennettuja laivakorppuja, toiset taas suosivat ohraryynejä. - Alan Davidson tietää myös, että Tanskassa on ruoan oltava niin paksua, että sen voi syödä haarukalla, mutta ei niin paksua, että haarukka seisoo siinä. Liverpoolissa taas sanotaan, että hiiren on voitava kävellä sen pinnalla uppoamatta, mutta ruoka on voitava levittää leipäviipaleelle.
Nimityksen alkuperää ei mikään näkemäni sanakirja vahvista. Kaikki kirjat syyttelevät eri maiden merimiehiä nimen keksimisestä. Tore Wretman ja hänen jälkeensä tietysti lähes kaikki muutkin ruotsalaiset lähteet sanovat, että nimi tulee englannista, jossa se tarkoittaa "lusikoida tai mättää ruokaa sisäänsä". Englantilaiset sanakirjat eivät tunnusta sellaista merkitystä, vaan sanovat nimen olevan tuntematonta skandinaavista alkuperää. Otto v. Friesen pohtii myös sanan juuria ja esittää omana teorianaan, että kyseessä on kevyttä tai helppoa merkitsevän meritermin labber ja saksan pureskelua tarkoittavan sanan kauen yhdistelmä, siis "helposti pureskeltavaa".
Perunaa ei ehkä ollut mukana
Erään vahvistamattoman tiedon mukaan olisi alkuperäisessä lapskausissa ollut vain suolattua lampaanlihaa ja laivakorppuja, ei mitään muuta.
