Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Kyllä, lähes fobiaksi asti!

4 (13.3%)

Kyllä, pelkään.

1 (3.3%)

No, onhan ne aika inhottavia.

3 (10%)

No jaaaaa, ei sitä nyt ihan peloksi voi kutsua.

8 (26.7%)

En pelkää yhtään.

14 (46.7%)

Äänestäjiä yhteensä: 26

[Mesis]

Mutta olipa siellä hauskaa jutustelua. Ihan ääneen tirskuin yksinäni. 

[Sus]

Tää ei nyt kuulu hämyreihin olleskaan, tää kuuluu noihin "irronneiden ruuminosien sätkimisiin". Saaressa kerran tuli kalastaja rantaan ja rupes kalliolla perkaamaan saamaansa suurta lohta. Irrotti siinä lohelta sydämen ja heitti sivuun, niin siinä se sydän POMPPI kalliolla pitkän aikaa. Se jatkoi sitä sykettänsä. Kaameen näkönen.

[hippiäinen]

Kyllä, lähes tai oikeestaan fobiaksi asti    ihan sama onko lukki tai mikä muu tahansa kahdeksan jalkainen hämyri 
Ja ihan sama mikä kippo tai mitä tahansa on kädessä, jos vain hämyri on siinä samaan aikaan kaikki lentää ympäristöön alta aikayksikön.

Yleisin ja tunnetuin on seinälukki (Phalangium opilio), joka tulee usein asuntoihin iltamyöhään.
Juu, ja nyt jo niitä ehtoisin vilistelee pitkin sisätiloja 

[Sus]

Hippis. Tervetuloa joukkoon kummaan. Kyllä mäkin oisin kyl melkein voinu vastata tuon fobiaksi asti...

[Kaarin]

Ei sais nauraa, mut kyllä mua pikkasen huvitti, kun tytär asui kotona.
Ai jestas, mitä hepulin hän sai, kun huomas hämähäkin.
Se oli jotain kauheaa.  Ihan minuun sattui, kun toinen ei tiennyt mitä tehdä.
Pikkuhiljaa oppi paksuimman kirjan heittämään hämyrin päälle, eikä varmana sitä pois ottanut.

Mitä tulee tuohon kirjoitukseen vanhempien pelkosiirrosta lapsiin, ei meillä pidä hämyrin osalta paikkaansa.

Eri juttu on sit amppari!   Tytär pyydysti ampparit ja mä hämyrit. 

[Sus]

Heh, Kaarin, yhteispelillä se sujuu.

[hippiäinen]

Juu, ei minunkaan vanhemmat ole pelänneet hämyreitä, en tiedä mistä mun pelko hämyreitä kohtaan on tullut tai onhan mun veli jo mukelona mua kiusannut hämyreillä, johtuskohan siitä mene ja tiedä 

"Kaikki" muut öttiäiset, hiiret sun muut menettelee mut ei hämyrit ...

[Pyryharakka]

[mese]

Olen pikkuikäni pelännyt, inhonnut, kammonnut hämyreitä. Hyi helkkari. Kaikki muut eläimet menee, mutta hämyri saa karvat nousemaan pystyyn. Eilenkin sain jalat alleni piiloteltastani, kun siellä oli iiiiiiiiiiiiso pitkäjalkainen hämyri...yäk. Mun velipoika ei pelkää, mutta hänen tyttönsä taas pelkää yhtä paljon kuin minäkin, toinen tyttö ei.
Olenhan ajanut ojaankin hämähäkin takia! 

[Sus]

Onneks pelkureita ilmoittautuu pikkuhiljaa enemmän.

[emo]

En pelkää,pystyn ottamaan käteenikin.
Joskus on pakko napata kämmeneen kun liskolle pyydystän syötäväksi ja jos rasiaa ei ole ulottuvilla.

[Jaska]

En pelkää, mutten pahemmin tykkääkkään, eli ei voi peloksi sanoa... Aina saa olla kuistilta huiskimassa verkkoviritelmiä.

[annulix]

Pystyisittekö Pyris ja annulix ihan totta pitään hämähäkkiä vaikka kädessä? En mie vaan! Pistin "kyllä, pelkään". Oisitte kuulleet mun "viikon luontoäänen", kun olin kontannut rappusten alle hakeen jotaki sinne pudonnutta esinettä, olin siellä pahassa asennossa ja "motissa", kun paksu musta hämähäkki rupes juokseen pitkin mun käsivartta. Siihen kirkaisuun tais herätä koko lähiseutu...

En ole koskaan kokeillut ottaa käteeni, ei ole ollut mitään syytä. Minun puolestani hämyrit saavat asustella ihan rauhassa. Seittejä tietenkin on hiukan pakko siivoilla pois jottei ihan noita-akan luolalta mökki ala näyttämään. 

[Laura]

En pelkää tippaakaan, mutta en mielelläni ota niitä meille asumaankaan.
Tosin on monta muutakin elikkoa (ja ihmistäkin), joita en meille halua 

[Ayla]

Pelkään minäkin hämyreitä... en kovin paljoa, mutta sen verran että en koske niihin. Englannissa opiskelijakämpässä huoneeseeni oli asettunut asumaan jonkinlainen huonehämähäkki. Sen kotipesä oli huoneessa olevan lavuaarin luona nurkassa... melko iso verkkokin sillä oli siellä. Otin hämyristä kuvankin, mutta tähän hätään en löydä sitä mistään. Kuvaa ottaessani asetin hämähäkin viereen vanupuikon, että koko olisi helpompi hahmottaa. Hämyrin ruumis oli n. 1 cm mittainen ja siihen vielä jalat päälle, eli kokonaisuudessaan halkaisija oli yli 3 cm...

Äkäinenkin tuo hämyri oli, hyökkäili minua kohti, kun koitin ottaa vanupuikkoa pois. Muutaman päivän minä sitä hämyriä katselin ja sitten päätin, että emme mahdu asumaan samassa huoneessa sen kanssa. Niinpä myrkytin hämähäkin asuinnurkan ja otus katosi. En yleensä tee hämähäkeille mitään, vaan annan niiden jatkaa elämäänsä. Tämä oli kuitenkin niin iso ja agressiivinen, että tulin sellaiseen lopputulokseen, että toisen meistä oli lähdettävä.