Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Sus]

Toiset ne tietää jo lapsena miksikä haluavat... Pikkulapsena meidän kerrostalossa asui mies, jolla oli parvekkeella tähtikaukoputki. Hän oli jo kansakoulu-ikäisenä kirjoittanut aineen, aiheena "Avaruus ja tähdet" tms. Se meni suunnilleen näin (aine luettiin ääneen koulumme 40-vuotisjuhlassa):

"Kun maa menee kuun ja auringon väliin, tulee kuunpimennys. Kun kuu menee maan ja auringon väliin, tulee auringonpimennys. Kun aurinko menee kuun ja maan väliin, tulee maailmanloppu."

 

Loppukevennykseksi vimppo kappale alkoi, että "Ja sitten on olemassa vielä filmitähtiä..." 

Aikuisena hän jatkoi opintojaan avaruudentutkimuksessa ja on nyt ydinfyysikkona Sveitsissä.

Mulla ei ollut lapsena mitään ajatusta siitä miksikä haluaisin, eikä oikein nuoruusiässäkään. Siks musta ei kai mitään tullutkaan. Tai no, jokainen hevoshullu halusi eläinlääkäriksi, mutta ne haaveet karisi jo lukioaikana, enkä kyllä ikimaailmassa haluaisi eläinlääkäri ollakaan. Ehä mä pystyisi. Liika rankkaa tällaselle sialulle.

[Jaska]

Tätä on kysytty ennenkin ja vastaan niinkuin silloinkin:
 linja-auton rahastajaksi. Ei tullut...eikä niitä enää ookaan, kun jotain autoemäntiä korkeintaan, jos on. Että sillee...

[Pyryharakka]

Olihan noita haaveita jos jonkinlaisia, ensisijaisesti halusin kuitenkin tulla vähän isommaksi.  En kuitenkaan näin isoksi, kuin nyt olen. 

[Sus]

linja-auton rahastajaksi. Ei tullut...eikä niitä enää ookaan

Nii ja aattele, työttömäks oisit jääny. Hyvä onni oli matkassa.

[Kaarin]

Penskana ympärilläni pyöri vain valkotakkiin pukeutuneita ammatin omaavia, joten  idolikseni tuli lastenhoitaja. 
Sen kummemmin ymmärtämättä, ettei rahkeita ollut.  Olipa haave ainakin!
Jos ois mahdollisuutta ollut, niin uskon, et lastenhoitajaksi oisin hakeutunutkin.

[Tiina]

Mulla ei kyllä muistaakseni ollut lapsena eikä vielä nuorenakaan mitään toiveammattia.

Jos nyt saisi vaihtaa ammattia niin alkaisin puutarhuriksi.

[Sus]

Mäkin rupeaisin puutarhuriksi tai eläintenhoitajaksi tai vaikka kukkakauppiaaksi, floristiksi...

[Rouva Hömötiainen]

Halusin ruveta isona karjakoksi - mutta toisin kävi - tulikin vaan jurottaja!

[Kaarin]

Tässä esimakua.  Isommat saatiin hoitaa pienempiä ja mun hoivattavia olivat usein romanilapset ja vauvaikäiset. 

Ammattina tarkoitin kylläkin sairaalassa työskentelevää lastenhoitajaa.

[Sus]

Voi kun Kaarin on nätti tuossa kuvassa! Söötti.

[mir]

Haaveilin postivirkailijan ja kauppiaana olosta, postissa olisi saanut lukea kaikki lehdet ilmatteksi, ja kauppiaana mikään ei olisi maksanut itselle mitään.  
Mutta ensisijaisesti lapsena halusin tulla aikuiseksi, ajattelin ettei aikuisilla ole mitään huolia ja murheita kun lapsella taas niitä on.

[Mesis]

Minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa eikä haavetta tulevasta ammatista. Ei edes silloin, kun täytyi ammattikouluun mennä. Äidin ja isän ehdotuksesta menin sitten pukuompelulinjalle, josta en koskaan tykännyt, enkä sitä juurikaan tehnyt. -Enhän mä tiedä oikein vieläkään mitä haluaisin    .
(Herttainen kuva Kaarinilta)

[mese]

Mulla oli semmoinen haave kuin arkkitehti...mutta se jäi. Sitten halusin "kirjailijaksi, taiteilijaksi..."
Ammatinvalinnanohjauksessakin kävin...tulos oli "vapaa taiteilija"  ... no joo, ei sillä olis elänyt.

Ai niin, tuli "tyhjäntoimittaja" 

[Sus]

Minäkin kävin lukioikäiseenä ammativalinnanohjauksessa. Palautesessiossa psykologi sanoi mulle, että hän ei oikein ymmärrä näitä sun tuloksia, kun nää on niin ristiriitaisia. Että vastaukseksi tulee päinvastaisia ääripäitä olin esim. "äärimmäisen riippuvainen" SEKÄ "äärimmäisen itseriittoinen". Siellä oli muitakin esimerkkejä, mut en muista. Lopuksi hän sanoi vaan, että "en mä osaa muuta sanoa, kuin, että yliopistoon, kun on näin hyvä keskiarvo." Ei ollu siis yhtään mitään hyötyy mulle tosta...

Sit myöhemmin psykologisessa testissä piirtelin kuulemma semmosia kuvia, joita näkee "äärimmäisen harvoin", heh, mikäs se sana nyt oli mitä hää käytti... juu "impressionistisia". Juu, ne oli sellaisia abstrakteja tajunnanvirtaviivoja, joille keksin sitten ihan kreisit nimet. Mun muisti oli kuulemma "ihan hirmuinen". Dignoosiksi sain mieltä kohentavan: Epävakaa persoonallisuus. Keksi siinä nyt sit ittelles sopiva ammatti. Yks hyvä ystäväni, joka tuntee mut hyvin sanoi kysyessäni, että ei hän tuolla luonteella keksi muuta kuin "kirjailija".

[Jaska]

Ammatinvalinta oli aika epämääräinen käsite silloin kauan sitten: käytiin tutustumassa johonkin työpaikkaan, mä esim. mainostoimistoon, kun tykkäsin kuviksesta. Sitten joku upseeri kävi esitelmöimässä koulussa alastaan ja me päätettiin ruveta kenraalin rouviksi  ei kuitenkaan ruvettu. Mitään testiä en ole koskaan tehnyt. Että jos oon ollut 34 vuotta "väärällä" alalla, siinä syy.