Aamua täältä.
Aamukauhut koettu ja läpikäyty. Siis on ihan KAUHEAA, kun huomaa ennen aamukahvia, että netti ei toimi! Mikä lie yön aikana vetässy modeemin valot pimeeksi. Noh eka temppu tietty irroittaa modeemin piuhat ja laittaa takasin. Sen jälkeen kaikki valot syttyivätkin ja modeemi kertoi, että yhteys löytynyt. Helpotuksen huokaus. Mutta ei se siihen jäänyt. Avasin netin. Se ei toiminut! "Sivua ei voi näyttää." Hitsi mä oon jo allerginen tuolle ilmoitukselle. Ei muuta ku kaivamaan puhelinluettelo esille, ettimään palveluntarjoajan numero, ettimään varmuuden vuoksi esiin se sopimuspaperi, missä on kaikki käyttäjätunnukset ja salasanat, kännykkä auki ja soittoon valmistautuminen... vähä kahvii kurkkuun, että ois ees puolihereillä
........ kunnes....... tajusin, että on LAUANTAI! Ja taas iski kauhu! AINA on viikonloppu, kun mun koneelle sattuu jotaki, se on siis AINA! Parhaimmillaan se on perjantai klo 18, kun nää auttavat puhelimet menee viikonlopuksi kiinni! Näin on käynyt. Tässä vaiheessa olen jo kalpea, hiukset ovat pystyssä, samoin ihokarvat. Vapisen. Huohotan. Tärisen. Käyn hyppimässä seinille. Ärjyn kissoille. Potkin ovia. Hiusten väri on muuttunut harmaaksi. (no sallikaa pikku liioittelu taiteilijan vapautena
) ....... kunnes, tulee mieleen, että suljetaan vielä kone ja avataan uudelleen. Vasta sen jälkeen hyppään jokeen. (
) Ja se auttoi!!!!!!!!!!!!!!! Jo vaarassa ollut elämäni oli pelastettu!!! Jälleen kerran.
Tässä tämän aamuinen novellini, olkaa hyvät.