Nyt siis saunottu ja iltapala syöty täällä Vuokatin Kattivankkurissa. Vettä tulee ihan kiitettävästi taivaalta.
Mukava kuunnella lämpimässä autossa.
Kylmäluomassa oli upea aamu. Teimme Onnin kanssa pitkospuulenkin ennen matkaan lähtöä. Mika laittoi sillä aikaa auton
lähtökuntoon.
Oli niin ihanaa katsoa Onnin riemua kun pomppi korvat hulmuten rahkasammalelle, sieltä pitkospuille ja sitten rantaan massua
kastelemaan ja vettä hörppimään. Ja aina kun tuli luokseni piti minulla olla kourassa mustikoita herralle.
Lähteissämme koukkasimme Suurpetokeskuksen kautta. Se oli meille pienoinen pettymys. Olin ymmärtänyt että siellä tehdään
jotakin tutkimusta, mutta se on ollutta ja mennyttä. Nyt tuo on vain turisteja varten. Karhuressut pienehköissä aitauksissa,
samoin ilvekset ja ahma
Tuo poikasena siellä tutkimusaikana pihalemmikkinä ollut Juuso-karhu käveli stressikävelyä edestakaisin altaan reunalla.
Kai se ihmetteli mitä pahaa onkaan tehnyt kun vapaus on viety ja ihmisten hellittelyt. No taisi olla kyllä muutaman sadan
kilon painoinen jötikkä.
Toisaalta jos eivät ihmiset siellä kävisi, mikä mahtaisi olla nallejen kohtalo
Suo siellä vetelä täällä Huomenna luultavasti Punkaharjulle ja Retrettiin jos se näyttely vielä on auki.