Iltaa Turustakin taas! Päivä on ollut kylmä. On. On. On. Onneksi ennätettiin koiran kanssa tehdä pikainen pyrähdys ulkona ennen kuin sade alkoi. Juuri, kun kotiin olimme päässeet, satoi ensin 'satelemalla', sitten 'kaatamalla', sitten taas 'satelemalla'. Huh. Palelin vain niin vietävästi ulkonakin, vaikka minulla on sellainen todella hyvin tuulta ja sadetta pitävä kevyt (joskin yllättävän lämmin) takki. Sormia paleli. Ja varpaita. Ja koko kroppaa. Ja arvatkaas vaan, oliko hauskaa kulkea tuolla ulkona vain nuo hemsmetin tarrasandaalit jalassa...? Muita kenkiä en vieläkään - enkä kai aikoihin - tuon nilkkani ja siteitten takia voi pitää.
Koko päivän kylläkin - ekaa kertaa tänä syksynä - palelin sisälläkin tänään. Tuon helteisen kesän jälkeen olen kai niin tottunut hyppimään kotona vain pelkkä pitkä T-paita ylläni, että tuntuipa oudolta ruveta haeskelemaan villasukkia tuolta komeroiden kätköistä. Niin, ja käsiä jouduin useampaankin otteeseen pitämään useita minuutteja vesihanan alla - antaen kuuman veden valua niiden päälle. Miten ihmeessä tulevaan talveen voi taas joskus tottua? Ja millaiset valtavan kokoiset huopatossut minun pitäisi hankkia, jotta tuolla ulkona muutenkin voisin liikkua kuin sandaaleilla? Minä, tunnetusti muutenkin siis vilukissa...
Noista huonosti nukutuista öistä... Minulla lähes aina noin pari kertaa vuodessa on käynyt niin, että uni ei vain tule. Lainkaan. Vaikka mikään asia ei mieltäni painaisi, ja vaikka kuinka rento olisin, unta vain ei kuulu. No, nuorempanahan sitä jaksoi valvoakin, mutta ei enää nykyisin niinkään. Poikkeus oli tuo viimeviikkoinen yö ennen sinne labraan menoa. Silloinhan nukuin vasta iltapäivällä kolmisen tuntia. - Muuten nykyisin usein vain käy niin, että nukun aika huonosti - ja vain tuon nilkkani takia. Esimerkiksi viime yönä sain kunnolla nukuttua vasta aamupuolella pari kolme tuntia...
