Takaisin kotona, mustikoita ei ollutkaan juuri paljon...sen verran keräsin että sormet sain sinisiksi. Isäntä oli repinyt parikymmentä litraa. Pieniä ja ei niin kovin hyviäkään olivat.No, mentiin Mörrin kans ja päästin kuin päästinkin pojan irti. Ei se minnekään karannut. Kävi pari kertaa lenkin ja tuli mättäälle makoilemaan. Ja söi mustikoita! Ny ne pitäisi puhdistaa, ikävin vaihe eessä.
Voi rapa! Posti toi ikävän kirjeen...yrittää työkkäri pukata taas paskahommiin, en kyllä ala. Pitänee käydä lääkärillä näyttämässä tuota kinttua. Ei sillä paljon töitä tehdä.
