on leipäkone ja pysyy! nivelrikkoisena fibrootikkona en pysty taikinoita vaivaamaan, joten sillä on yhä käyttöä.
hankin sen itselleni äitienpäivälahjaksi vuonna -90. silloin tein sillä kolme leipää päivässä ja illalla vielä yhden kardemummapullan.
myöhemmin se on saanut herättää meidät aamuisin leivän tuoksuun, naapureiden kiusaksi.;)
nyt kone on ollut kesän ajan kaapissa, kun emme paljon leipää ole syöneet, mutta nyt koulujen jo alettua se saa ensi viikosta lähtien taas aamuisin tuoksullaan herättää. pizzaleipä on valkosipulileivän ohella suosikkimme.
eikä se ole niin nokon nuukaa, onko jauhot ja muut ihan millilleen oikein. hyvin ovat onnistuneet. välillä sinne hupsahtaa puoli desiä huhmareessa rouhittuja mausteitakin ja eipä ole moksiskaan kone ollut.
moni olisi ollut valmis koneemme ostamaan, mutta siitä en luovu!
http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/reseptit/suolaiset_leivonnaiset/leipakoneleivat/p.s. paistoastian pohjassa oleva kuminen tiiviste menee joskus poikki ja rikki, mutta sen sai markka-aikana 20 pennillä kumiliikkeestä. kodinkoneliike pyysi varaosasta 80 markkaa!!!