Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Pyryharakka]

Sattuman kautta pääsin "kuvallisesti" käymään lapsuudenkodissani. Paikka myytiin vuosia sitten ja nyt se oli vuokrattavana. Ilmoituksessa oli myös kuvia. Koska eivät ole omiani, ne ovat linkkeinä.

Keittiö, vanha puuhella oli vielä tallessa. Muu sisustus onkin sitten uutta.
http://i972.photobucket.com/albums/ae208/PH1948/PIKKALANTIE/8.jpg

Kuvassa olevasta vanhasta ovesta olen pölyjä pyyhkinyt joskus vuonna miekka ja kivi...
http://i972.photobucket.com/albums/ae208/PH1948/PIKKALANTIE/3.jpg?t=1251715480

Mun entinen huoneeni. Ullakkoseinä on poistettu remontin yhteydessä. Ikkunasta näkyy vaahteroita, jotka isäni aikoinaan istutti.
http://i972.photobucket.com/albums/ae208/PH1948/PIKKALANTIE/7.jpg?t=1251715636

 

[Tiina]

Voi hitsi, kiva varmaan katsella noita kuvia. Tuliks sulle yhtään haikea mieli?

[Sus]

Ihanat!

Minun lapsuudenkoti kun myytiin, mulla tuli ikävä jopa ovenripoja. Viime kesänä pyöräretkellä kävin aidan takana salaa kurkkimassa sinne. Tuli haikee mieli.

[Pyryharakka]

Voi hitsi, kiva varmaan katsella noita kuvia. Tuliks sulle yhtään haikea mieli?

Arvaas vaan...

[Kaarin]

Vaik ei ole mun kodista kyse, niin haikeena nuita kuvia katselen.
Oisin minäkin halunnut asua tuon tyylisessä huoneessa, joka on ollut Pyriksellä.
Ihana entisaika! 

[Sus]

Minäki kattelen Pyriksen kuvia haikeena.

[Pyryharakka]

Vaik ei ole mun kodista kyse, niin haikeena nuita kuvia katselen.
Oisin minäkin halunnut asua tuon tyylisessä huoneessa, joka on ollut Pyriksellä.
Ihana entisaika! 

Huonehan ei silloin ollut tuon näköinen, ullakkotilat olivat erikseen. Tässä on väliseinät poistettu. Tunnistin sen siitä huolimatta. 

[Mesis]

Haikealta varmaan tuntuu katsella omaa lapsuudenkotiaan. Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että sisko osti kodin itselleen ja pääsen sinne koska vaan haluan. Näin ei ole kaikilla.

[mese]

Haikeuden haikuja! Todella hienosti on säilytetty vanhus...Mulla on oma koti vielä "oma" vaikkei olekaan käytössä, vuokrailtu ollaan sitä. Kyllä siellä aina muistoja tulvahtelee, kun siellä käy.

[Motteri]

Haikeeta varmaan katsella kuvia, mutta muistot säilyy mielessä ikuisesti 

[Rouva Hömötiainen]

Kiertelin tyttäreni kanssa noin kymmenen vuotta sitten kaikki paikat, joissa olen asunut.
Olipa niin hieno reissu, että ei itkemättä yhdessäkään paikassa voinut käydä. Eihän niitä tullut kuin neljä paikkakuntaa, mutta taloja hiukka enemmän. Isäni oli pappi ja asuinpaikkaa vaihdettiin ajoittain.
Erikoisen vaikutuksen teki vanha pappila, jossa olen syntynyt. Siis ihan kotona, vanhempien makuuhuoneessa.

Isäni kertoi aina, että häntä hermostutti niin äidin synnytys, että hän meni siksi aikaa  hakkaamaan halkoja. Kirveellä siis tietenkin.
Erikoinen tapaus sattui tyttäreni kanssa siellä käydessäni.
Talo oli aivan tyhjillään, haisi homeelle ja vaikka mitä. Saimme kuitenkin sinne avaimet ja pääsimme katselemaan sisälle.
Kun sitten kävelimme hiukka matkaa rantaa kohden, oli siellä viimeisten asukkaiden jättämä nuotiopaikka. Ja ette voi uskoa....


siellä nuotiopaikalla oli kannon nokkaan unohtunut ruosteinen kirveenterä!!!!!
Aivan kuin isä olsii sen sinne käynyt juuri ennen meidän tuloa jättämässä

[Rouva Hömötiainen]

jatkoa, kun tuo teki taas tepposet....

Sillä hetkellä tuli aivan omituinen olo, oliko isä todellä käynyt siellä ennen meitä jättämässä sen kirveenterän siihen kannon nokkaan......
Otin sen tietysti talteen ja se on suurin aarteeni nykyisin.
Ja sen pienen kylän syrjäisen kirkon seinällä oli tietysti kuvat kaikista papeista, jotka ovat siellä olleet. Isäni oli tietysti myös, nuorena salskeana miehenä - mitäs muuta.
Itse en muista tuosta ajasta mitään, olin pieni, kun muutimme sieltä pois....
joitakin kuvia on äitini albumista löytynyt.
En vaan jaksa koskaan ymmärtää, kuinka nuori perhe (kaksi pientä lasta) on voinut elää siellä eristyksissä, pitkospuiden takana. Ei tullut vettä eikä mennyt kuin kantamalla - mitä silloin mahdettiin syödäkään? Ei ollut jääkaappeja puhumattakaan pakastimesta. Ei suihkua, ei puhelinta, ei telkkaria...

Joskus tulee ihan nöyrä mieli noita aatoksia ajatellessa. Ja sehän onkin ihan terveellistä.

[Jaska]

Mielenkiintoinen aihe ! 

Mietin juuri, onko se talo enää pystyssäkään, jossa asuin varhaisen lapsuuteni,täytyypä tarkistaa,kun lähiaikoina ajamme ohi, näkyy tielle. Seuraava asunto on ainakin muutettu konttoritiloiksi, se on tehtaan yläkerrassa ja kolmas on varmasti olemassa, sinne pääsisi vaikka sisälle, jos sen ostajat vielä siellä asuisivat, en tiedä...Sitten seuraakin vaihteleva määrä opiskelijakämppiä, niistä ei ole niin väliä.