Ette usko, mitä mulle tapahtui.
Olin vielä yökköpaidassa, peiton alla ja suunnittelin kauppaostoksia huomisia vieraita varten.
Puhelin soi ja Puppu sanoi, et ovat n. 15 kilsan päässä tulossa ja pyys laittamaan kahvia tippumaan.
Herrantähden, mullekos tuli kiirus!!
Olin koko ajan siinä uskossa, et tulevat huomenna. Arvatkaa mikä tohina täällä syntyi!
Ei auttanut kuin ottaa vieraat vastaan ilman kinuskikakkua.
Puppu toi tuliaisiksi kahdenlaisia leipiä.
Olin eilen paistanut kääretortunpohjan, josta oli tarkoitus tehdä pieni täytekakku.
En kehdannut sitä teille kertoa, kun pohja vähän litsaantui. Tarkoitus ei ollut tehdä siitä sit mitään.
Kuis ollakaan, siinä kävi sit sillei, et leikkasin siivuja pohjasta, laitettiin hilloa päälle ja syötiin pikkuisia hilloleivoksia!
En osaa kertoa, miten toi kaikki tapahtui, mut sen osaan sanoa, et tapaus ei hevillä mielestäni unohdu.
Se, millä tavalla vieraani asennoituivat tilanteeseen, tulee myöskin säilymään mielessäni.
Vaikka hössötin, niin tajusin kaiken ja mulla oli sielussa rauhallinen olo. Johtui ihan Puppun, Unskin ja Aylan rauhallisista olemuksista.
Voi kun maailmassa ois enemmän heidän kaltaisiaan ihmisiä.
Ihan alkaa itkettää..
Kiitos, Puppulanväki, kun kävitte ja kun olette olemassa!