Mä säikähdin tänään perusteellisesti. Olin ulkoiluttamassa kisua. Kotiinpaluumatkalla oli yksi iso vajarakennus ja kisu jäi nuuhkiin sen nurkkia. Äkkiä yllättäen kisu säntäs vajan alle. Yritin saada sen pois, mutta kisu riuhtaisi muristen ja sähisten itsensä valjaista vapaaksi. Samassa huomasin meidän takana tulleen koiran omistajineen. Kisu oli huomannut sen mua ennen, enkä ollut ehtinyt reagoida siihen, ennen kisua.
Mirrukka on erittäin varovainen ja tiesin, ettei se piilosta helpolla pois tule, en nähnyt paikkaa jonne se piiloutui. Tulin kotiin pää kolmantena jalkana ja hain taskulampun, ruokaa ja muuta reksvisiittaa. Onnistuin taskulampun valossa näkemään kisun, se oli vain muutaman metrin päässä minusta, mutta liian kaukana. Juttelin ja aloin houkutella ruualla, mutta kisu oli kovin peloissaan, eikä hievahtanut. Aloin hivuttaa itseäni rakennuksen alle jutellen ja houkutellen ruualla. Vähitellen lähestyin kisua ja sain viskattua hihnan kaulan ympärille. Jonkin ajan päästä sain kosketuksen kädellä. Kisu pelkäsi, murisi ja sähisi ja tarjosi kynttä, mutta sain laitettua valjaat, jotka meni ensin ihan väärin, jouduin pukemaan ne uudelleen. Rauhoittelin kisua. Poispalaaminen rakennuksen alta oli vaikeampaa, kuin sinne hivuttautuminen, piti palata jalat edellä ja pidellä samalla pelkäävää kisua. Vetäsin kisulle oman myssyni päähän, ettei se pelkäisi enempää.
Onnistuin, mikä onnen tunne kun toin kisun kotiin.