Oi lempi, sun valtas ääretön on,
Sa Luojan leppoisa lapsi!
Kun mieli on seijas ja saastumaton
ja viel' ei harmennut hapsi,
Sä syttös syämehen meidänkin
ja auvoa rintahan anna
ja meidät onnelan saarosihin
sinä siivin sikkisin kanna!
Tuolla väikkyy koivujen alla
rannalla aaltojen suutelemalla,
syntysuojani tuo kultainen.
Siellä aukes' silmäni ensin,
sieltä poies maailmaan lensin,
salliessa siipien.
Oi, mi lempi on leppoisempi,
kuin emon armahan altis lempi,
lämminnä kestävi lempi moinen,
liehuvi, räiskyvi lempi toinen,
usein seuraapi pettymys.
