Pyrstötiainen on läheistä sukua varsinaisille tiaisille, mutta kuuluu omaan sukuunsa. Linnun pyrstö on erittäin pitkä, ruumis pieni ja pyöreä. Ikäänkuin pumpulipallo, josta sojottaa pitkä uloke. Pyrstötiaisille mieluisia alueita ovat vesistöjen laitamat, joissa on valoisia koivikoita ja lehtipuuvaltaisia sekametsiä.
Pyrstötiaisen pesä on erityisen taitavasti tehty ja hyvin naamioita lehtipuun oksan haarukkaan. Pesä muistuttaa pitkulaista palloa ja siinä on myös katto siten, että kulkuaukko on kyljessä. Se koostuu pääasiassa sammalista, jotka päällystetään jäkälillä ja tuohenpalasilla. Nämä kaikki linnut punovat yhteen hämähäkinseitillä.
Sisältä pesä on vuorattu paksulti höyhenillä, joita yhdessä pesässä saattaa olla jopa 3000 kappaletta.
Pyrtötiaiset liikkuvat pikku parvissa, joissa on yleensä 10-15 lintua. Yöpuulle ne menevät oksalle, jossa nukkuvat vieräkkäin kylki toisen kyljessä tiiviisti kiinni.
Maassamme pystötiaisia on n. 10 000. Runsain kanta on kaakossa ja pohjoisessa sitä esiintyy Oulun korkeudelle asti. Pyrtötiainen on paikkalintu, mutta sille on tyypillistä laaja-alainen kiertely syksyisin ja talvisin. Aina silloin tällöin itärajan takaa suuntautuu maahamme pyrstötiiasten suurvaelluksia ja silloin lintuja voidaan nähdä varsinaisten pesimäalueiden ulkopuolellakin.
Pyrstötiainen on hyvin vaikea kuvattava, sillä linnut ovat hyvin levottamia ja parvi liikkuu koko ajan. Välillä hetkeksi pysähtyvät, mutta silloinkin linnut kieppuvat oksissa koko ajan.