Tänään on näköjään leipäpäivä...
Tarina kertoo pariskunnasta, joka oli ollut naimisissa 40 vuotta. Vaimo valmisti ateriat ja aina jopa voiteli halkaistun reikäleivän palasen valmiiksi miehelleen. Näin jatkui 40 vuotta. Eräänä päivänä vaimolle tuli kiirus meno, eikä hän kerennytkään syystä tai toisesta leipää voitelemaan, vaan mies sai tehdä sen itse. Kotiin palatessaan vaimo ihmetteli, kun leipälautaselta oli hävinneet reikäleivän ALAosat.
Vaimo kysyi hämmästyneenä: "Miksi sinä ne alaosat otit?"
"No minä aattelin, että kun sinä et ollut paikalla, niin syön nyt alaosat, kun tykkään niistä enemmän."
"
Minä luulin, että pidät enemmän yläosista! Siksi olen aina ne hyvää hyvyyttäni antanut ne sinulle ja syönyt itse alaosat, vaikka itse tykkään kyllä enemmän niistä yläosista."
"Ja minä kun olen aina luullut että pidät alaosista, niin olen hyvää hyvyyttäni antanut sinun syödä ne..."
Mitä tästä opimme? Luulo ei ole tiedon väärti ja joskus puhuminenkin kannattaa.