Tuli nautittua luonnosta ihan selällään...
Lähdin lapion kanssa hakemaan maa-artisokkaa, joka kasvaa tässä meidän lähellä pihojen ulkopuolella.
Tuolta kasvipuolelta sain sille nimen. Olin sitä ihastellut jo pidemmän aikaa. Rämmin korkeassa kasvustossa ja sain kasvin kaivettua helposti ja juuret olivat valkoisia mukuloita täynnä. Sehän kasvaa korkeaksi, tämäkin minun mittaiseni (170cm). Kukkii keltaisin kukin ja on auringonkukan sukua. Lähdin rämpimään pois kasvi toisessa ja lapio toisessa kädessä ja kompastuin. Lensin risukkoon selälleni ja en millään meinannut sieltä ylös päästä, pehmikkeenä risuja, nokkosia ja takiaisia. Hihitin siellä yksikseni
ja olin jo soittaa kännykällä miestä apuun. Sain kuitenkin sen verran otetta pajun oksasta, että pääsin pystyyn. Nyt omistan oman maa-artisokan.
Kuvankin siitä otin aijemmin kukkivana, mutta nyt en löydä sitä kansiostani. Ihastelin sen tukevaa kasvutapaa, se ei kaatuile, kuten pihasta hävittävämäni keltapallo (vai oliko se kultapallo)