Kiitos Kaarin, Evis, Hippis ja Jaska
![[:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif "Hymyilee")
Kaunis, keväinen ilma houkutteli meidät, Serin ja minut, metsälenkille.
Metsästä oli jo lumi sulanut ja ojassa oli vettä, eli ihan niin kuin keväällä kuuluukin olla.
Menimme pellon läpi vanhaa traktoripolkua, sitten metsän läpi, toisen pellon läpi ja vielä kiertelimme metsässä. Sitten oli aika palata kotiin.
Traktoripolku oli aika jäinen ja liukas, mutta myös osittain multaa näkyi. Niinpä sanoin Serille, että oikaistaan tuosta tietä myöten, kun siinä ei näytä olevan paljon luntakaan. Ei ollutkaan, -alkumatkasta, mutta koska siitä ei koko talvena oltu kuljettu, niin metsän varjossa oli.
Upotti Seriä,.....
...ja niin upotti minuakin. Joka askeleella täytyi oikein tekemällä tehdä kohta, mihin astua, muuten olisi olleet saappaat täynnä lunta.
Tuonne valkoisten pallojen luo kun pääsisi, niin siellä olisi jo traktorin jäljet.
Pajunkissoja oli jo vaikka millä mitalla.
Rämpimismatka ei ollut tämän pidempi, mutta se tuntui kilometrien mittaiselta. Oli nii hikiki
No nyt päästiin traktoripolulle, ja tuollahan se kotitalli jo pilkistääkin.
Matkalla poimin pikku kimpun pajunkissoja, ja urpuisia oksia.
Arvatkaa missä ne nyt ovat???
Joo'o ne jäi kuvauspaikalle. Silloin tuli juuri auto, ja piti katsoa, että koira pysyy rinnalla, eikä se muuta tarvi enää tässä iässä, kun unohdus iskee
. En muistanut enää koko kimppua , ennen kuin olin jo kotona, enkä jaksanut lähteä niitä hakemaan.
Sen pituinen se.
