Tuossa kun luin tuota Helliksen juttua, niin tuli mieleen, että mitenkähän kamala elämä Kaapo Lilliäisellä oikein on ollut. Jos Välskäriä "pitää pelätä" Lilliäinen on varmaan kokenut jotain ikävää miesten taholta. Ja jos on kauan ollut ihan "oman onnensa nojassa", niin se asioiden tekeminen hiekkalaatikkoon ei ole ihan päivänselvää. Jos Kaapo Lilliäinen olisi minulla, niin luulenpa, että en vähään aikaan kiinnittäisi häneen mitään huomiota. Laittaisin ruokaa ja juomista ja pitäisin hiekkalaatikon puhtaana, mutta antaisin Kaapon itse vähitellen tutustua, sitten kun se tuntee itsensä tarpeeksi rohkeaksi. Kissathan ovat sellaisia, että ne pyrkivät sellaisen ihmisen luo, jotka eivät niistä niinkään välitä. Tämän olen itse saanut karvaasti kokea, kun olemme miehen kanssa menneet kylään sellaiseen paikkaan, jossa on kissa, niin miehen syliin ne aina pyrkivät, ja minusta viis veisaavat, koska minä olen se, joka haluaisi heti silittää ja helliä, ja isäntä vaan juttelee talon väen kanssa. Huh-huh, tulipa pitkä sepustus. Voin monen mielestä olla väärässä näissä asioissa, mutta kunhan sanoin, kun tuli tällaisia mieleeni.
