Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

En oikein, haluan olla kiinteästi ystävien/kaverin/puolison kanssa

0 (0%)

Haluan silloin tällöin olla yksin, mutta kuitenkin mieluummin ystävien/kaverin/puolison kanssa

15 (40.5%)

Fifty-fifty, puolet aikaa yksin, puolet jonkun kanssa

9 (24.3%)

Aika paljon mieluiten yksin

10 (27%)

Kaipaa lähes jatkuvaa itsekseni oloa

2 (5.4%)

En koskaan halua olla yksin

0 (0%)

Haluan olla vain ja ainoastaan yksin

1 (2.7%)

Äänestäjiä yhteensä: 31

[Sus]

Tuli mieleeni Kaarinin sanomasta tuolla päivän ketjussa.

Oli hiukan hankalaa keksiä vaihtoehdot... mutta jotakin sinne päin nyt sitte.

[Tiina]

Tulikin tuolla päivän ketjussa jo vastattua tähän

Haluan silloin tällöin olla yksin, mutta kuitenkin mieluummin ystävien/kaverin/puolison kanssa

[Kaarin]

Yksinoloa en ole koskaan karsastanut.  Mulla on niin moninaiset ajatukset, et siinä aika kuluu, kun niitä funtsii.  Ja vielä hiljaisuudessa.
Hyvä seura silloin tällöin tekee kutaa. 

[zeener]

Mielenkiintoinen asia josta riittäisi pohdittavaa pitkäksi aikaa... joskus kun on yksin ja jopa yksinäinen niin oman mielenterveyden takia tulee uskotelluksi itselleen että tykkää ja tarvitsee yksinoloa, mutta itse ainakin olen pohjimmiltani sellainen joka pidän seurasta, mutta pärjään kyllä yksinkin. No pakkohan se on ollut kun työtäni teen aivan yksin ja yksin olen 15 vuotta asunut. Ja kun on tottunut olemaan itsekseen, voikin aika haaste tottua taas ihmiseten kanssa olemiseen  Toisaalta ymmärrän myös niitä joilla esim on perhettä ja hälinää ympärillä että silloin tarvitsee välillä yksityisyyttä ja rauhaa. Joka tapauksessa uskon että ihminen on ns. laumaeläin ja tarvitsee ihmisiä ympärilleen, tavalla tai toisella.

[Sus]

Mä kaipaan lähes jatkuvaa itsekseni oloa, mutta lisään tähän, että hyvää seuraa silloin tällöin, kuten Kaarinkin sanoi.

Mulla on semmonen meininki tuolla päässä, tarkoitan, niin paljo kaikkee, että mun on pakko saada olla yksin ja vielä hiljaisuudessa, jonka Kaarin myös mainitsi. Yksinoloa ja hiljaisuutta voisi myös kutsua luovaksi olotilaksi...

[Kaarin]

Riippuukohan tuo yksinäisyyden kaipuu myös siitä, jos on lapsuuden ollut hälinässä ja toisten käskytettävänän niin haluaa vanhempana olla yksin?
Saa ite määrätä omat tekemisensä ja ajatuksensa.

[Evis]

Vastasin että, "Kaipaa lähes jatkuvaa itsekseni oloa"
Mitä enemmän tulee ikää niin aina enemmän kaipaan omaa yksinoloaikaa. Tosin osaan ja useasti haluankin olla "yksin" uimahallissa, kaupungilla.... Työssä täytyy olla aina sosiaalinen, joten vapaalla täytyy hellittää siitäkin asiasta. 

[Sus]

Se riippuu varmaan monesta tekijästä. Mä oisin sitä mieltä, että se riippuu ihan perusluonteesta. Mä en esimerkiksi koe, että oisin lapsuudessa ollut hälinässä tai käskytettävänä... Mutta voihan olla, että sellainenkin vaikuttaa, jos on sellaisessa ympäristössä ollut.

Mulla itsellä tuo on kyllä selkeesti luonnekysymys. Oon kuulemma n. 14-vuotiaana sanonut äidilleni, että "minä en mene koskaan naimisiin." Tiesin sen näköjään jo silloin. Ja niin on käynyt, edes kihloihin en oo suostunut. Kyl mua kosittu on.

Oon mä ensimmäisen miesystävän kanssa yhdessäkin asunut, vaan huomasin, että jatkuva yhdessäolo ahisti, vaikka kumppani oli oikein mukava.

[Tiina]

Luulen että toi yksinäisyyden kaipuu on enemmän sisäsyntyistä, toiset vaan on seurallisempia ja toiset taas erakompia luonteeltaan. Ja varmaan olosuhteetkin vaikuttaa, jos elää yksin, niin kai siihenkin tottuu. Ja jotkut taas ovat niin läheisriippuvaisia että eivät koskaan halua olla yksin, sitä mun on kyllä vaikea ymmärtää. Ja luulenpa että ikäkin vaikuttaa, nuorempana jaksoi ja viitsi olla enemmässä mukana kun nykyään, tai ainakin mun kohdalla on näin.

[Kaarin]

Joo, ei sitä nuorena, eikä keskiikäisenäkään joutanut yksin olemaan.
Täytyi ilot ja surut kavereiden kanssa jakaa. 

[Sus]

Mä en lapsenakaan ollut "kova menemään". Vaikka hyviä kavereita oli ja harrastin esim. ratsastusta. Paljon olin parhaiden kavereiden kanssa, mutta ehkä vieläkin enemmän yksin, kotona, ja kirjoitin päiväkirjaa.

[Tiina]

Se piti vielä sanoa, että silloin kun on onnelliseesa parisuhteessa, niin hirvein ajatushan on se että joutuisi toisesta eroamaan tavalla tai toisella, sellainen yksinäisyys kauhistuttaa.

Ja kyllähän monia kokemuksia on kiva jakaa kaverin kanssa. Mulle ainakin tulee usein, jos olen yksinäni ja näen tai jotain kaunista tai kivaa mieleen ajatus että voi kun Repekin näkisi ja kokisi tämän. Haluaa ikäänkuin jakaa hienon kokemuksen toisen kanssa, yksin se ei välttämättä tunnu samalta.

[Sus]

Mä aika paljon harrastan "jakamista" kirjoittamalla ja puhelimessa. Toki jakaminen on ihan perustarve. Mutta se, jos joku on jatkuvasti läsnä, se ahistaa. Siis paino sanalla jatkuvasti, tai lähes jatkuvasti. Mutta ihmiset tosiaan ovat erilaisia tässä(kin) asiassa.

[Mesis]

Vastasin, että aika paljon mieluiten yksin, mutta aika usein tulee sellainen olotila, että ei kaipaa ketään lähelleen.
Tällainenkin asia tuli mieleeni, että jos mies on kotona, en osaa tehdä oikeastaan mitään kotihommia. Teen ne aina kun hän lähtee pois kotoa. Me olemme kyllä mieheni kanssa täydelliset vastakohdat. Hän käy naapurissa kylässä, ja soittelee paljon kavereilleen. Minä taas en millään lähtisi minnekään kylään, enkä kyllä tykkää, jos meille tulee jotain ihmisiä. Ainut on yksi työkaveri, hyvä, ja ainut oikea ystävä.
Olen oikea erakkoluonne.

[mese]

Yksin oot, ihmisparka. Yksin keskellä kaiken. Toisten joukossa, ovisuupenkillä. Kyllä mäkin yksin viihdyn, sitten onkin asiat pahasti, jos ittensä kans alakais riiteleen