Fifty-fifty.
Työelämä jo pelkästään on sellaista, että vastapainoksi on suoranainen tarve yksin oloon (huom. ei yksinäisyyteen).
Suorastaan nautin omasta ajasta, hiljaisuudesta, kiireettömyydestä ja rauhasta. Jopa päivittäin, pienikin hetki riittää.
Huomaan myös iän myötä tämän yksinolon tärkeyden korostuneen, miten nautinnollista se voi olla.
Ja toisaalta taas pidän työstäni juuri sen takia, että asiakastyötä, paljon työkavereita ja asiakkaita. Ja ihmiset ovat mielenkiintoisia. Uusiin ihmisiinkin on mukava tutustua.
Pidän retkeilystä myös ystävien kanssa ja on paljon muitakin asioita joita ei halua tehdä yksin.
Tarvitsen myös muita ihmisiä, ihan yksin eläjäksi minusta ei taitaisi olla.
Perhe ja erilaiset ystävät ovat suuri rikkaus.
Siis fifty - fifty.