Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[luscinia]

Tosi rankkaa olivat laulukokeet! Vaikka laulaa osasinkin.
Viimeksi lauloin kokeessa pyrkiessäni Turun opettajakorkeakouluun laulun " Lapsoset ketterät kootihaassa, koivusta oksat taittoi!" Onneksi en tullut valituksi.

Sitten myöhemmin on kuitenkin laulu mennyt ihan hyvin. Viimeksi harjoittelin Kotkassa asuessani Mozartin Reiquiemia, vieläkin sen sävelkuviot kulkevat hyräilyissäni.

[Sus]

Lisäys, se että ope nauraa, pilkkaa, ivaa tms. on tuhannesti pahempi kuin koulukavereiden.
Itselläni on edelleen jonkin sortin trauma, liikuntatunnilla eräs ope otti mut silmätikuksi.
Edelleen luulen että mussa on se "vika" mitä ope hoki.

Minäki sain jonkun sortin trauman liikunnasta. Ope oli HUONO. Oon sille vihanen vieläkin. Olin joissain lajeissa hyvä, jopa luokan paras, mutta kun ei tehty muuta kuin pelattiin lentopalloa ja pesäpalloa, ja niissä oon huono, niin seiska tuli. Olin hyvä koriksessa, mut valittiin luokkien väliseen otteluun, hyppäsin korkeutta luokan parhaiten ja olin Kotkan koulujen välisessä 100 m juoksukilpailussa valittuna ja sain lusikan (tulin viidenneksi, mut kisassa oli siis kaikki Kotkan koulut), ni seiska... Oon ylinotkea ja oisin ollut hyvä voimistelussa, mut eihän me sitä paljoo tehty.

Tulipa vuodatus, piti puhuu laulusta...

[Evis]

Ihan kamalasti jännitti aina laulukokeissa ala-asteella  Luokan edessä ei tarvinnu laulaa sai onneksi laulaa paikallaan  Ylä-asteella laulukokeet laulettiin yksin, joten se oli ihan ok.  Tykkäsin laulamisesta ja musiikista ja kuorossakin tuli luriteltua ylä-asteella ollessa. Mäkin muistan tuon Oolannin sota laulun, se oli helppo laulaa lurauttaa 
Mukava on karaokea nykyisin lauleskella ystävien kanssa

[Motteri]

Minäki sain jonkun sortin trauman liikunnasta. Ope oli HUONO. Oon sille vihanen vieläkin. Olin joissain lajeissa hyvä, jopa luokan paras, mutta kun ei tehty muuta kuin pelattiin lentopalloa ja pesäpalloa, ja niissä oon huono, niin seiska tuli. Olin hyvä koriksessa, mut valittiin luokkien väliseen otteluun, hyppäsin korkeutta luokan parhaiten ja olin Kotkan koulujen välisessä 100 m juoksukilpailussa valittuna ja sain lusikan (tulin viidenneksi, mut kisassa oli siis kaikki Kotkan koulut), ni seiska... Oon ylinotkea ja oisin ollut hyvä voimistelussa, mut eihän me sitä paljoo tehty.
Tulipa vuodatus, piti puhuu laulusta...

Sori mähän se livahdin väärille raiteille 
Opehan se huono on noissa tilanteissa, yritin aikuisena etsiä hänet kertoakseni hänelle vuorostani suorat sanat.
Ei löytynyt mikä on sääli 
Samoin mä olin luokkani paras määrätyissä lajeissa,
mutta se sisäjumppa oli kauhistus, juuri se laji missä ope mua pilkkasi 
100m oli munkin laji koulujen välisissä kisoissa joissa pärjäsin ihan hyvin, eli lusikoita tms. tuli 

[Pyryharakka]

Mukava on karaokea nykyisin lauleskella ystävien kanssa

Niin onkin. 

[Sus]

Liikunta on minusta laji, jossa EI tulisi antaa arvosanoja! Vaan opettaa liikunnan riemua. Multa meni ainakin ihan kaikki into lähes kaikkeen liikuntaan tuosta epärohkaisusta. Harrastin silloin ratsastustakin. Sitä voisin kyllä jatkaa mielelläni vieläkin.

Mutta laulamisesta, mun esiintymiskammo on roimasti vähentynyt ja laulelen mielelläni karaokea niin baarissa kuin ystävien luona. Eli Katin luona. Muuallakin jos laitteet löytyy ja oon paikalla.

[Sus]

Mukava on karaokea nykyisin lauleskella ystävien kanssa

Niin onkin. 

Pyris on hyvä laulamaan! Mä tiiän!

[Jaska]

Numerot vaihtelivat 6 - 8. Ekaluokalla olin niin onnettoman ujo ja suorastaan pelkäsin tiukkaa opettajaa !  Loppunumeroksi taisi jäädä tuo kutonen oppikoulun tokaluokalla ( kun en valinnut musiikkia ? ), paitsi että se oli musiikin numero. Kansakoulun 4:nnellä sain kasin Hämäläisten laululla.
Ei me varmaan jouduttu luokan edessä laulamaan, koska siitä ei ole jäänyt traumaa.
Esiintymispelosta tuli mieleen vapaaehtoiset ääntämiskokeet 9-luokan valtakunnallisessa englannin kokeessa. Oppilaat suorittivat ne mieluiten vaikka käytävällä opettajan kanssa kahden, joten niin me teimme. Samalla tuli annettua positiivinen palaute. Kaikista löytyi jotain positiivista ! 

[Mesis]

Siis ihan kauheita olivat koelaulut. Jännitii niin kamalasti. Pulpetin vieressä sai seistä ja laulaa. Yleensä lauloin Pieni nokipoika. Yhdeksäinen oli laulussa yläluokilla. (Toinen kammotus oli ammattikoulussa pidettävä esitelmä luokan edessä)

[telkkinen]

Kyllä nousi tämän aiheen myötä monta kauhunhetkeä pintaan.Siellä ne ovat
sisälle tallennettuna kait lopun elämää.Ja aika kauan jo olleetkin.
laulukokeet..esitelmät, sekä kevät-ja joulujuhlaesiintymiset aiheuttivat
vatsakipuja ihan riittämiin...tunteen pystyy vieläkin kokemaan, että kyllä
ne ovat olleet tosi kamalia koetuksia.

[mese]

Kauhukokemuksia tosiaan... eräs nykyelämän kokemuksista oli esitelmä Metallin Murikka-opistolla, joka videoitiin. Huh...siinä jäi välillä jopa se piirtoheittimen taustakangaskin vetämättä alas...ihmettelin vaan kuin se noin huonosti näkyy seinällä kuva  . Sitten, aloin katsella, en yleisöön vaan ulos! Siinä sevverran rauhotuin, että läpi meni. Jaa, esitelmän aihe oli...mikäs muu kuin Lappi ja Salla.

[Sus]

Minä jännitin aina kanssa kaikkea esiintymistä. Hirveetä... Kauheaa oli myös optikkokoulun lopputyön esitelmänpito omalle luokalle ja vuotta alemmalle luokalle ja vielä palautetilaisuus, kun esitelmän jälkeen piti luokalle jakaa esitelmää koskevia kysymyksiä.

Hengissä selvisin...

Enää EHKÄ en jännittäisi niin paljon.

[Kaarin]

Mä olin sit ihmeellinen, kun esiintymisaikana alkoi naurattaa. 
Tais kuulua varhais murkkuikään, tai olisko ollutta jonkun lääkkeen sivuvaikutus, koska olin muutenkin "outo".
Kärsin ja juttelinkin tuosta opelle.
Jostain olen lukenut, tai kuullut, että jos/kun joutuu esiintymään yleisölle, niin kannattaa katsoa takarivistä ihan pikkasen ylemmäksi.  Ei kuitenkaan niin paljoa, että näyttää kuin katsois koko ajan kattoon.

[telkkinen]

Paras tapa on jos "joutuu" esiintymään..ottaa ritolat.Kuuluu minun taktiikkaani nykyään.

[zeener]

Mä olin yläasteella ja lukiossa luokan ainoa joka olisi oikeasti halunnut koulun kuoroon. Sinne pääsi/joutui jos sai laulukokeesta 9 tai 10, no kaikki kuusi vuotta mä sain laulukokeesta 8 ja kuoroon ei mitään asiaa    Hiukka jäi traumaa ja olo että laulaminen ei ole mun juttuni...  No, opiskeluaikana olen sentään läpäissyt virsilaulukurssin