No kosiminenhan oli maailman romanttisin!
-15 asteeen pakkasessa kadun toisella puolella käveli mies kantaen muovikassia. Meillä olikin yllättäen sama matka (kauppaan).
Keskustelu:
"Onks täällä tosiaan -15 astetta pakkasta?" (hän)
"No minulla oli aamulla -20." (minä)
"Arvaa minne olen menossa?"
"No kaljaa ostamaan."
"Niin olen, emäntä ois tullu mukaan mut sanoin, että meen yksin."
"Aha."
"Missäs sä asut?"
-plaa plaa jotain sanoin... (mää)
Sitten käytiin parilla lauseella ohimennen läpi parit traagiset tapaukset...
"Ota minut ukoks!"
"No en mä kuule nyt ole valmis semmoiseen."
"Et vai?!"
Kaupan ovella tiemme erkanivat ja toivottelimme toisillemme hyvää jatkoa. Henkilö oli hyvin ystävällinen ja mukava. Tämä nyt vaan oli tällainen... yhtäkkinen kahden toisilleen tuntemattoman sielun kohtaaminen Universumissa.