Tänään sitten kolahti. Eli tämä lintuharrastus näytti yllätyksellisyyden. Kun vähiten odottaa, voi nähdä vaikka huuhkajan.
Lähdin pienelle hiihtolenkille pihastani ja n. 5 metrin päästä pihastamme huomasin pikkutien sivussa jälkiä saalistuksesta. Jäniksen käpälä ja sen sellasta karvatupsua. Huomasin että jäljet, kuin jotain kannettu, jatkui tien toiselle puolelle. Ja toki huomasin suuret siivenjäljet.....
En ehtinyt pidemmälle seurata jälkiä, noin 10 metrin päästä, kiven ja puuston takaa maasta nousi ilmaan huuhkaja.
Oli mahtavan näköinen ja pääsi kyllä yllättämään.
Vaikka jo ehdien ajatella, että saalistaja on huuhkaja, en uskonut sen olevan paikalla.
Varmistelin Erkki:ltakin, että minulla on mahdollisuus ehkä päästä näkemään huuhkaja uudelleen, sillä se voi palata saaliilleen vielä seuraavana päivänä.
Sillä on nimittäin valtavan kokoinen rusakko matalan kuusen juurella, ehkä pää syötynä. Kävin katsomassa mutta en koskenut mihinkään.
On siinä ollut valtava saalis ja mikä työ raahata sitä n. 7-8 metriä tien toiselle puolelle.
Huomenna pitää ottaa kuviakin paikalta, toivottavasti jäljet pysyy tuoreena.
Ja tämä kaikki siis olisi voinut näkyä meidän takkahuoneen ikkunasta. Saalistuksen on täytynyt tapahtua aivan lähiaikoina. Eli kun spekuloi, olisi ollut täysin mahdollista nähdä tämä saalistus oikein hyvin ikkunasta käsin jos olisi ikkunasta vilkaissut oikeaan aikaan. Saalistuskohtaan on nimittäin aivan suora näkymä.... Saalispaikkakin näkyy aika hyvin ikkunasta ja pihasta varsinkin.
Aamulla viritän kaukoputken ja itseni takkahuoneen ikkunan alle heti aamun sarastaessa ja toivon näkeväni huuhkajan uudelleen. Olisi mukava pihapinnakin.
Näin tämä harrastus aina yllättää ja vie jalat alta.
Juuri eilen katsoin uutisista, kun näitä cityhuuhkajia näkee aivan kävelytien varrella, kuten rouva haastattelussa oli nähnyt. Vähän harmittelinkin Driverille, että huuhkajatkin viihtyy kaupungissa paremmin kuin maalla, höh. Ja nyt sitten kävi näin mukavasti.
Joku viherhaltija varmaan ymmärsi hartaan toiveeni...