Kylläpä olivat Tallinnassakin kadut aikamoisessa kunnossa. Etenkin vanhan kaupungin kapeat vanhat kujat!
Aurinko lämmitteli mukavasti ja sai aikaan sen, että kaduille muodostui vaarallista, arvaamattoman liukasta lumisohjoa. Oli siinä tarpomista!
Kevät tuoksui kyllä jo ilmassa! Voi tätä ihanaa, rakasta Tallinnaa!
Törmäsimme siellä myös tuttuun ilmiöön: meluavaan nuorisojoukkoon. Ensin luulimme luonnollisesti asialla olevan suomalaisten, mutta eipä ollutkaan. Engelsmannit siellä kantoivat "lippuaan korkealla". Ja meteli oli mitä hirvein!
Olen monelta taholta kuullut, että englantilaiset ovat Tallinnassa huomattavasti suurempi haitta kuin suomalaiset konsaan. Ja siltä se todella näytti.
Pitkän päivän ja monen mukavan kokemuksen jälkeen tietysti sitten nälkä alkoi ilmoitella olemassaolostaan. Valitsimme tällä kertaa ruokapaikaksi sataman tuntumassa olevan venäläisen ravintolan Poseidon.
Tilaa oli ruhtinaallisesti, ja ruoka! Ah se ruoka! Ja ne siperialaiset pelmenit alkuruoaksi! Ja sitten kieviläistä kotlettia nälän karkoittamiseksi!