Olo on ku hakatulla. Fysikaalisen jälkeen kolusin kaupan ja sit reippaana käpyttelin kotiin. Välillä piti maantien puolella kävellä, kun oli niin sohjosia tienpätkiä.
On se kumma, kun autotiet raavitaan niin puhtaaks et paikkapaikoin asvaltti paistaa läpi. Jalkakäytävät putsataan milloin jaksetaan.
Sää oli muuten mahtavan upee. Jopa aurinko yritti työntyä esiin.
Nyt on semmoinen raakeen onnellinen olo.
Alkuun kirjoitin et olo on ku hakatulla ja loppuun, et on raakeen onnellinen olo.
Ylityöllistetyn auramiehen puoliskona valotan hieman tilannetta.
Kyllä ne tekee kaiken minkä jaksavat ja ehtivät. Mutta kun koko ajan tulee lunta eikä miehiä ole kaupungeilla tarpeeksi eikä kalustoakaan. Ja noita koneita ja niiden kuljettajia on tosi vähän. siksi jalkakäytävät ovat mitä ovat.
Ainakin näin täällä Kotkassa.
Mikakin on ollut joulusta saakka pääosin töissä. Yöllä pitää olla ratissa kello 2.00 ja kotiin sit iltapäivällä neljän maissa.
Ruokailu, suihku, uutisten vilkaisu ja nukkumaan viimeistään seitsemältä. Ja herätys kello YKSI jälleen.
Jopa viikonloppujakin näin. Ei tosin kaikkia.
Muoks: Kaarin, tää ei sit ole mitenkään sinulle suunnattu
vaikka kirjoitustasi lainasinkin. Se oli hyvä aasinsilta