Risto kiltti, se ei valitettavasti ollut unta. Näin se meni:
totesin siis, että Pikkuinen on vieressä. No, annetaan hänen olla rauhassa. Minäpä tässä vaan käännän kylkeä ja jatkan makoisia unia.
Niin sitten käänsin kylkeä ja hups!
Minä pudota mätkähdin sängysä lattialle! Olin siirtynyt jo niin reunalle, että pikkuinen saisi nukkua ja siitä sitten suoraan lattialle!
Kyllä on polvi kipeä.
Onneksi en lyönyt päätä yöpöytään - siten voisi olla toisenlainen loppu tällä tarinalla.
No, nyt on saatava öiset hurjastelut kuriin
hankin sänkyyni turvavyöt tai valjaat, laitan lentäjän lasit silmille - ja kun kaikki on kiinni, niin sitten vasta pannaan moottorit käyntiin!!!
Siinä sitten mietin kuinka totta onkaan sanonta: kerran miehenä, kahesti lapsena!