Työ on merkillinen juttu, kun sitä on, ajattelee et on olispa lomaa ja väsyttää jne, tuttu tunne.
Ja kun yhtäkkiä sitä ei olekaan, haluaisi sitä kynsin hampain tehdä, tämäkin tuttua, tuoretta kokemusta muutamalta päivältä.
Takana 35 vuotta töitä ja edessäkin pitäisi olla. Olen liian nuori jäämään työelämästä ja liian vanha, että töitä saisi.
Iipa, minulla samankaltaisia tuntemuksia. siis oli työelämän aikana (tympi toisinaan, tosin harvoin kun tykkäsin työstäni ja kavereista) ja sitten kun pois putkeen potkittiin. Ikävä oli työtä ja kavereita.
Mutta nyt olen jo tottunut. Ja kavereiden kanssa tavataan säännöllisesti. Vaikka ei se ihan sama ole enää.
Kohta lähden "päänleikkuuseen"
Jo oli aikakin. Oon kuin "tarhapöllö" äitini sanonnan mukaan
Ulkona hämärää mutta niin ihanan keväistä
Se hämärä valokin on kevään väristä.
Ootteko huomanneet että valo ulkona on aivan omanlaatuisensa keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Mietin sitä eilen. Ja samalla tuli mieleeni
suomalaiset kuuluisat taidemaalarit jotka lähtivät "ihanaa" valaistusta hakemaan Pariisiin ja sitä sitten maalasivat ja hehkuttivat. Vaikka Suomessa sitä vasta on. Ja sen vangitseminen ei kai aina ole kovin helppoa.
No, ovathan sentään Halonen, Gallen-Kallela ja Järnefeldtkin Suomen luonnon valoa myös maalanneet.
Se on KEVÄÄN VALOA nyt ilman aurinkoakin. Jippiiii