Ajatelkaas että minä olen jo 15-vuotiaana pakosta joutunut oppimaan miesten paitojen silityksen. Olin Östersundomissa yhden kesän lastenhoitajana ja apulaisena helsinkiläisesä ruotsinkielisessä varatuomariperheessä ja herra tuomarille täytyi olla joka päivä puhdas silitetty paita, parhaana päivänä meni kaksikin paitaa. Siinä oli 15-v. likka aika kovilla kun sitä hommaa opetteli, mutta kyllä siinäkin harjoitus teki mestarin ja homma alkoi sujua ihan mallikkasti.
Lisäksi sain isoja kiitoksia omenapiirakasta, oli kuulemma parasta piirakkaa ikinä se mitä tein.
Onkohan varatuomareilla ja johtajilla enää tuollaisia vaatimuksia?
Edesmennyt siskoni oli kanssa yhden suuren puljun johtajalla huushollin hoitajana. Kyllä sääliks kävi tyttöriepua vaativien päivien jälkeen.
Mut niin kuin Tiina sanoit
Harjoitus teki mestarin. Kiitosta sai ja kätevä sisko mulla olikin.
Tahto välillä järjestellä kotonakin asioita, ettei me tiedetty kuin piti olla.
Sen muistan, kun sisko oli paistanut johtajan luona munkkeja. Eihän ne olleet minkään kokoisia, eikä päällä ollut sokeria!
Kyl me sit toivoimme, että kotimunkit on entisenlaisia ja syökööt johtaja omanlaisensa.
Tiina, oliko sulla sellainen nätti puku yllä ja pieni koriste päässä?