Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Harrastuksissa

Ravintolassa/Tansseissa

Kadulla

Sillalla

Bensa-asemalla

Kaupassa

Koulussa

Rannalla

Muualla

[zirnix]

En vielä vastannut Susun kyselyyn, vaan kerron hieman jotakin ensin. Ihania, hellyttäviä, hauskoja, liikuttavia juttuja teillä kaikilla onkin kerrottavana ollut!
Ja Kaija ja muut vastaavan kokeneet! Ei noissa tapaamisissa nykyisin ainakaan mitään hävettävää ole! Nykyisinhän SEN OIKEAN voi löytää mistä tahansa! Tiedän esimerkiksi pari pariskuntaa, jotka ovat tavanneet toisensa netissä - keskustelufoorumien kautta!

Ja Veken kertoma juttu sai minut kyyneliin.

Exäni tapasin tyypillisesti tansseissa... Ei siis ravintolassa, vaan aivan tavallisissa lauantai-illan tansseissa. Itse olin silloin vasta 14 vee. Kun tämä kaveri "pyysi päästä saatille", olin ihastunut, mutta myös hieman peloissani. Pelkäsin jopa sitä, kun hän meni käymään veskissä ennen lähtöämme - tyyliin: "Huuu; mitähän hän aikoo...?" Vaikka asioista paljon tiesinkin, en aivan kaikkea tiennyt! Noo, minä karkasin kotiin yksin, mutta  kaduin sitä tekoani vajaan viikon - saati, kun sitten kuulin muualta, että kaveri oli ikävöinyt minua. Tasan viikon päästä olinkin sitten jo todella innokas tapaamaan hänet taas. Tansseissa, tietty. RAKKAUS oli syttynyt. Ja se OLI rakkautta, vaikka kaveri nyt exäni onkin! - En nääs hoksannut niin nuorena, että alkoholismia ei kukaan toinen henkilö voi parantaa... Aina siis vain sitä toivomista, uskomista ja yrittämistä, toivomista, uskomista ja yrittämistä... 15 vuotta jaksoin yrittää, mutta sitten voimani eivät enää riittäneet. Kun muuten olisi mennyt kaikki ihan hyvin...

Välillä, kun asuin sen pari vuotta ulkomailla, tapasin siellä miehen joka oli kiltti, kultainen, avulias, eikä ottanut viinaa lainkaan, joten tavallaan häneen ihastuin. Ihastuin, vaikka olin päättänyt, ettei ikinä enää miestä elämääni! No, tämä mies oli hänkin alkoholisti, ja sen vuoksi juuri tavatessamme ei uskaltanut ottaa hörpyn hörppyä, ei bissen bisseä. Elimistö ei kuulemma kestänyt. Pian kuitenkin kävi ilmi, että hän joutui juuri silloin pitämään vain paussia juomisessaan! Plus että kun olimme hiukan pidempään yhdessä, kävi ilmi myös hänen väkivaltaisuutensa...

Sepä niistä. Vaan... Toki olin päättänyt - jo toisen kerran elämässäni, että EI KOSKAAN ENÄÄ AINAKAAN SAMAN KATON ALLE MINKÄÄNLAISEN MIEHEN KANSSA! Vaan... Palattuani Suomeen menin tuonne naapurikaupunkiin kursseille - ja tapasin HÄNET. Hän ihastui oitis, kun minä taas vastustelin kauan tunteitani. Ai niin, eli siis se vaihtoehto joka Susulta puuttui: Tapasimme oppilasasuntolassa kummankin ollessa ammattiinsa liittyvällä jatkokurssilla! Lopulta se myönnytys oli tehtävä. Pakko siis oli myöntää, jotta rakastunuthan olin. Ja ennen pitkää sekin tosiasia, jotta minäkinhän rakastan oikein todella. Siihen kaupunkiin jäimme ja perustimme ensimmäisen yhteisen kotimme, jossa kymmenisen vuotta asuimme. Ja tässä olemme nyt... Olemme olleet kohta 16 vuotta. Kahta kämppää olosuhteiden pakosta tänne muuttomme takia nykyisin pidämme yllä, mutta käytönnössä saman katon alla asumme... Jotta REPIKÄÄ SIITÄ. 

P.S. Susu! Rupees väsään kirjaa näistä jutuista...! 

[zirnix]

Kuules, kallupin väsääjä! 
Menin ja vastasin - kuten olin ymmärtänyt voitavan tehdä - ensin tuohon ekaan suhteeseen liittyen, mutta miten vastata tuohon, jot on tavannu ihan muualla...?
Kun minä ainakaan en siinä hommassa enää äänestämään pystynyt... 

[Hilu]

Jätin avoimeksi kohdan montako "ääntä" saa antaa. Jos on meinaan useempii tarinoita... 

Ei voi valita kuin yhden vaihtoehdon 

[Sus]

No voi kääkinrääkki, taas väsääjä on mogaillut. No rapatessa roiskuu.     

Sori. Jätin siis äänimääräkohdan laatiessa tyhjäksi. Uuh, siihen ois pitänyt laittaa vaikkapa luku kymmenen. Jos joku on vaikka kohdannu kumppaninsa noissa kaikissa paikoissa.  Ei vaan, nyt meinasin mennä sitä muuttamaan, mutta tässä vaiheessa se ei enää onnistu, joten tyydyttävä sitten yhteen vaan.

Pääasia kuiteskin, että ollaan saatu tarinoita! Kiitoksia! 

[annulix]

Koulumatkalla bussissa. Minä 10 v ja kaveri 12 v. Kesällä vietimme 45. hääpäivää.  

[Sus]

 

[Jaska]

Ei taida olla enää Alibia Domuksen kellarissa...oli v.1975. 

[mir]

Vanhanajan tansseissa kauan sitten, muutaman tanssin jälkeen hän pyysi päästä saatille.

[zirnix]

Kävin tuossa hiukan korjailemassa paria kirotusvihrettäni, ja muokkasin samalla aavistuksen verran tekstiäni. Mitään oleellista en kuitenkaan muuttanut. Kerrottu, mikä kerrottu... 

Niin, ja se iiihan ensimmäinen rakkaus...  Koulun käytävällä *NAPS* - alkaen toisen hymystä, ja jatkuen luokkajuhliin ja muihin treffeihin... Kesti muuten lähes kaksi vuotta... Ja oli niin kaunista ja viatonta, jotta ihan sydämestä riipaisee...
*hymyilee haikeasti näitä juttuja muistellessaan...*

[anja]

Mä kans tapasin ukkoni eka kerran ravintolassa, edellisen konsertin jälkeen..Ai juu, Suomessa nimittäin!
40% on äänestänyt ravintolaa/tanssipaikkaa ja 48% muualla..mikä se muualla sit lienee..

[Lisa]

Mie pentuna inhosin poikia. Eka mikä sai sydämeni väpättämään oli kundi, jolla oli keltainen Honda! Ite olin about 14 ja silloin viehätti varmaan prätkä enemmän kuin kundi. Mutta tästä alkoi mun rakkaus moottoripyöriin! 

[Kaarin]

Laitoin muualla, eli työpaikalla ja leiskuaminen tapahtui ravintolassa.

X oli sivaarissa samassa paikassa, missä olin töissä.  Menin ravinteliin sen hetkisen kaverini kanssa.  Jotenkin meillä vaan meni sukset ristiin hänen kanssaan, joten  pyysin X (oli ravintolassa sivaareiden kanssa ja kävi monesti juttusillani) saattamaan mut kotiin.  Hänessä oli jotain turvallisen oloista, siks rohkastuin ja siitä se rakkaus sit alkoi!

[käenpiika]

Tapasin elämänkumppanini työväentalon tansseissa,josta on aikaa jo 42 vuotta.Rakkaan elämänkumppanini menetin vakavan sairauden seurauksena 13 vuotta sitten.En ole täällä pöntöllä tästä aikaisemmin kertonut kuin kahdelle pönttöläiselle sätissä.Ikävä häntä on vieläkin aina välillä suunnaton.Tästä ei tämän enempää ole kerrottavaa,muistoissani hän elää edelleenkin.

[tintin äitee]

Kaikki sanoo,et ei saa syödä kuormasta. En vain ymmärrä mitä ne tarkottaa. Mieshän oli vapaa niinkuin minäkin.
Siis töissä tavattiin, siis mun vanhoissa töissä, ei nykyisissä, nykyisissä kun tota kansaa viraa takapenkillä niin kovin. Vanhoissa töissä jopa kerkes ihmisten kanssa puhuu, puhun yhä yhden kanssa

[jatta]

Olin ekaluokalla koulussa ja Hanski oli muistaakseni neljännellä luokalla.
Oli koulun yhteinen urheilutunti, siis kaikki luokat pelasi yhdessä pelaten palloa, olikohan sen nimi pesäpallo?.
Hanski oli syöttämässä ja minä pieni ekaluokkalainen lettipää lyömässä. Oli kolme lyöntiä eikä yhteenkään osunut.
Itku melkein tuli ja opettaja sanoi, että elä Hannu syötä pienille vääriä kun eivät saa osumaan. Tämä komea kiharapäinen vastasi vain, että "mitäs hoskoovat", siis tarkoitti, etten osannut lyödä. Silloin ehkä alitajuisesti ajattelin, että kyllä vielä kärsit!

Sitten samana talvena olin serkun kanssa laskemassa mäkeä ja kaaduin seurauksella, että suksi meni poikki. Siinä sitten mennä rehjustin äidin luo ja pelkäsin torumista.
Hanski taas hiihti vastaan ja kysäsi, että on tainnu tytöltä suksi katketa. Että otti päähän.

Hanski oli koulun tyttöjen suosiossa jostain syystä ja välitunnilla oli KisKis karkeista otetulla kultaisella paperilla tehty sormus, jolla sai olla "kihloissa" Hanskin kanssa.
MINÄ sain olla yhden välitunnin myös kihloissa. Voi sitä onnea.
Olin nimittäin pienen tytön sydämellä ihastunut jotenkin tähän poikaan.

Muutimme sitten sieltä kotikylältä muualle äidin työn takia ja serkkuni piti minua ajan tasalla mitä Hannulle kulloinkin kuului.
Tuli sitten se aika, että muutin takaisin synnyinseudulleni ja siellä alkoi tansseissa käyminen. Olin 16-vuotias.
Kerran Kajasteen lavalla oli sotapoikia tansseissa ja serkkuni sanoi, että Hannu on myös.
Minä toivoin, että hakis ja haki myös. En muista mikä tanssikappale oli.

Pyysi saatolle ja sitä yhteiseloa on nyt kestänyt reilut 42 vuotta.