Nöpö oli muutes aamulla kummallinen, makaili gerbiilihäkin päällä ja kun näki minut, rupesi venkoilemaan kyljelleen ja selälleen ja antoi mun rapsuttaa.

Jotain sille on tapahtunut. Se on ollut tuollainen joskus, kun sillä on ollut juoksuaika. Kyllähän Nöpö aina välillä muutenkin on antanut rapsuttaa, silloin kun on hiukan nukuksissa, ja antaa silloin ottaa syliinkin, joskus harvoin niin tapahtuu. Mutta nyt hää oikein venkoili.
Mutta se kiinniotto, voi hyvä sylvi, siis ihan kuin se lukisi ajatukset. Mun ei tarvi kuin ajatella, että otanpa kiinni, niin neiti on jo sängyn alla... Mä en oo vissiin vieläkään toipunut siitä eilisestä taistelusta, puuh.