Olen viettänyt tänään aivan tavallista suomalaista juhannusattoa. Eikös siihen perinteisesti kuulu mm. matonpesu!
Kävin tuolla pesutuvassa pesemässä kolme mattoa - kolme vielä jäi odottamaan.
En huomannut talvella ajoissa, että meidän pieni "pissamaakari" Aino Amalia Ampiainen oli talvella käynyt merkkailemassa parvekkeen mattoja. Siis ennen leikkausta.
Nyt sitten käärin ne matot rullalle ja kävin pesemässä. Aika iso homma.
No, työ tehty on ja pääsin voittajaksi!
**************************************
Itsekin sitten ihmettelin, että kuinka jaksan huolimatta tästä rintasyövästäni suhtautua elämään vielä reippaasti.
Elämässä tulee eteen tilanteita, joille et yksinkertaisesti voi mitään. Kun kuulet, että sinulla on rintasyöpä - niin miten toimia. Ensijärkytys oli tietysti suuri. Mutta kun kävin sairaalassa ja tapasin lääkäreitä ja hoitajia ja tiedän, miten tätä hoidetaan, niin enpä enää niin suuresti sitä osaa pelätäkään.
Eikä se pelkääminen ja kauhumaalaaminen auta mitään. Päinvastoin.
No, eipä nämä ole juhannusaaton mietteitä - tai sitten ovat - tietenkin. Koska ne nyt kuitenkin ovat minulle tosia ja ajankohtaisia.
Hauskaa juhannusta ja nautitaan kukin tavallaan ja tahollaan!