Kävästiin pikaisesti Lapissa ja lupasin Ristolle tuoda kuvia
Kuukkelista, kun ei itte halunnut tänä suvena lähteä.
Kesyt Kuukkelit piiritti leirimme jo ensimmäisenä päivänä
ja parhaimmillaan niitä oli likimain kymmenen.
Ei noita pystynyt laskemaan.
Ruokkia näitä on meillä tapana ollut ja kerjäämään tottuneet
varislinnut mieltyivätkin Enontekiön leipomon
tummaan pipariin paremmin, kuin etelässä leivottuun sokerikorppuun,
hiillosmakkaran ollessa ylivoimaisesti suosituin herkku.
Aamukahvia keittelevä uninen Hemppa sai kokea erikoisen
luontoelämyksen, kun kuukkeli kävi istumassa hänen olkapäällään.
Tuo tapahtui yllättäin ja nopeasti, ettei siitä tietenkään kuvaa voinut saada.
Ensitalvena voisin tilanteesta värkätä trikkikuvan, enkä paljoa valehtelisi.
Kesyt Kuukkelit oli seuranamme, koko retkemme ajan ja useinkin
lentää lehahtivat niin liki, että kopin olisi voinut ottaa, kuitenkaan
eivät suostuneet kädestä syömään.
Sääskiä noillaseuduin oli runsaasti ja ehkä lukumäärältään
tuotakin enempi pienempiä mäkäräisiä.
Pyretriini ja alletriini kierukoita polteltiin useampaakin samanaikaisesti,
että retkikamppeet myrkyn kyllästäminä säilyisi jopa lahoamatta
tuleville sukupolville.
Nyt kotona on muutama kerta saunottu ja sääskenpuremat alkaa
niskasta ja nilkoista häipyä.