Eilen oli jälleen sekä surun että ilon päivä.
Aamulla lensi tiaisemo ikkunaan ja menehtyi. Hällä oli poikue ( toinen tänä kesänä) vielä pöntössä tirskuttamassa.
Kyllä on meillä itketty hänen vuokseen. Oli järkkyä nähdä miten aiemmin kesällä kasvanut pienokainen tuli katsomaan aivan vierestä äitiään. Samoin muutkin tiaiset pihallamme tulivat katsomaan.
Jälleen siis hautajaiset
Nyt mietin jaksaako koiras yksin ruokkia poikueen. Kovasti tänään lenteli edestakaisin ruokaa etsien ja pönttöön vieden.
Eilen illalla sekin istui kummasti meidän kaiteella missä heillä oli tapana illalla istuskella. Yksinäinen ressu
Ja vuorokauden aikana koiraan poskeen on pahaenteisesti noussut sen virustaudin näköinen kohouma. Toivon että olen nähnyt väärin.
Iloinen uutinen on että punarinnan tirskutusta kuuluu nyt viereisestä pikkumetsiköstä koko ajan. Ne myös juoksevat pihallamme ruokaa etsien.
Tänään oli aivan vieressäni pikkuinen, hoikka vaaleanruskehtava selkäinen, aivan vaalea(valkea) vatsainen ja selvä valkea viiru nokasta silmän kautta niskaan ulottuva viiru.
Joku uunilintu, kerttu. . . . . . ????? Vaikka minulla on nyt se hyvä lintukirja, sellaista ei siinä kirjassa ollut
Harmi ettei kamera ollut mukana. Oli niin lähellä ettei zoomiakaan olisi tarvittu. Eli purolle kylpemään meni "hän"