Huomenta, eikun iltapäivää.
Mua on Airi kiusannut ihan koko viikon ja joka päivä. Tänään olin vadelmassa ja sillä aikaa, kun keräsin marjoja pienempään astiaan, Airi, kukas muukaan piilotti mun marjaämpärin. Ei siinä mittää, olishan se ämpäri saanut jäädä sinne, mutta kun siinä oli vadelmia ja mun pusero, eli milläs mä kotiin tuun, jos ei ole puseroa. Aikani hyppelin ja naarmutin jalkojani ryteikössä pompin kuin rusakko, oksat petti jalan alla ja kerran kaaduin kerran suoraan nokkospuskaan, polveen vähän sattui ja nokkoset kirpas makkeesti.
Lopulta ämpäri löytyi, se kökötti yhden kannon päältä, keräsin vaan sen puoli ämpärillistä.
Palatessa oli mukavaa se, että löysin pari uutta perhoslajia, eli nopsasiivet ja unohdin ne ikävämmät jutut, kuten naarmuiset kintut ja kirvelevät kädet.